Kevään merkkejä

Virallinen kevät on julistettu alkaneeksi: ensimmäinen to do -lista on kirjoitettu, ja palkitsevia yliviivauksia on jo tehty. Hurraa ja skål! 

Kippistelystä läikähti (ehhehe) mieleen, että Alkossa myydään huisin hyväksi naapuruston rouvien kanssa todettua mustaherukkakuoharia. Tämä alkoholiton kotimainen Lehtikuohu maistuu aivan kirpsakalle kevätaamulle, kun on pakko mennä näpelöimään mustaherukan silmuja. Männäviikonloppuna kohoteltiin sillä maljoja. Ihan vaan keväälle.

Tämä viikonloppu meni rapsutellessa ja kupsutellessa (kuten lista käski). Lumet ovat sulaneet jo lähes kaikkialta pihamaalta, ja maa oli kuivahtanut haravointikuntoon. Nurmi pärjäisi hyvin ilman kupsuttelua, mutta siitä tulee vähän samanlainen fiilis kuin taloudessamme harjoitettavista kvartaali-imuroinneissa. Näkee niin selvästi kättensä jäljen. 

Lauantaiaamuna haravointia aloitellessani ilahduin kauniista kirkkaasta viherryksestä. Lähempi tarkastelu osoitti kaiken vihreän olevan sammalta. Toissakeväänä holvasin varjoisalle pohjoispihalle sammalsyöppöä ja kalkkia, ja vaikutus kesti kuukauden. Kalkkia olisi pitänyt tilata ja levitellä suursäkillinen, jotta siitä olisi ollut jotain hyötyä. Sammalsyöppö vaikutti niin jytkyltä tavaralta, että tuli oikein paha mieli sammalen puolesta. Pihamme savimaa on tosi tiivistä ja hapanta, joten paiskaan mieluummin kättä sammalen kanssa. Pohjoispihalla on vähän kulkua, kasvakoon rauhassa. Onhan se kaunista ja pehmeää. 

Ajuruohot lymysivät vaahteranlehtien alla, ja niitä oli pakko käydä möyhimässä vähän väliä ihanan tuoksun takia. Mustaherukkapensaat ryöstäytyivät viime kesänä kasvimaan puolelle, joten nyt näytin niille reippaasti saksia. Oksia en hennonut viedä risuaitaan, vaan ne ovat nyt sisällä maljakossa näpelöitävinä. Pitää ostaa tulppaaneita sekaan.

Sunnuntaina pihatyöt jarkuivat haravoinnilla ja perennapenkkien läpikäynnillä. Perennankasvattajat jakautuvat kahteen koulukuntaan. Toisten mielestä lakastuneet varret pitää ehdottomasti kaapia pois ennen talvea. Toiset taas vannovat kevätsiivouksen nimiin. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään, kun ajattelen, että ovatpahan pakkassuojana talven aikana. Sitäpaitsi talventörröttäjät ovat kiva muistutus kesästä ja siitä, että voi hyvällä omallatunnolla huilia pihatöistä. Siivoilukarsastus yltää myös pihamaalle: en kärräile kuolleita lehtiä pihalta pois, edes kompostiin, vaan syksyllä haravoin lehdet kukkapenkkeihin. Keväällä katkon pernennanvarret lehtien sekaan ja annan matosille to do -listan. Maasta olet sinä tullut -filosofia toimii. Aika nopeasti uusi kasvu puskee lehtien läpi, ja lehdet maatuvat muhevaksi mullaksi. 

Ensi viikonloppuna vuorossa omenapuiden leikkausta. Vielä on esiteltävä keramiikkauutisina viime viikonlopun kirppissaalis Helsingin-reissulta. Aldo Londin Rimini Blue -sarjan maljakko. Se on kaunis!