Lapsuuden loppu

Olen tässä muutamamana kesänä ääneen ajatellut tekeväni hiekkalaatikosta yrttimaata. Sen sijainti on mitä mainioin, terassin ja grillauspaikan välissä. Siitä olisi helppo nipsaista ohikulkeissaan rosmariinit suoraan grilliin tai palatessaan salaattivermeet pöytään. Nuoriso-osasto ei ole sanottavasti lämmennyt asialle. Päinvastoin: hiekkalaatikkoon on raijattu niin paljon romua ja keppejä, ettei sinne ole mahtunut leikkimään aikoihin.

Viimeisen eskariviikon alussa hän oli valmis Suureen Luopumiseen. Lapsuuden Loppuun. Aloitti varovaisella tiedustelulla, saisiko itse päättää mitä siihen kylvetään, JOS antaisi luvan muutokseen. Herneenkiilto silmissä oli hurja, ja kukkia pitäisi kuulemma myös saada. Herneet ja porkkanat torppasin liian matalan multatilan takia, mutta ehdotin tilalle mansikoita, persiljaa, ruohosipulia ja muita yrttejä. Enempää ei tarvittu, ryönä ja kepit saivat siirtyä.

Lähipuutarhalta napattiin matkaan rosmariinia, timjamia, sitruunamelissaa, meiramia, persiljaa, ja ruohosipulia. Basilika ja uusi tuttavuus oliiviyrtti pääsivät mukaan myös. Toisesta puutarhamyymälästä haettiin kymppipotti Ria-mansikoita, joiden pitäisi marjoa pitkälle syksyyn. Natiainen tinkasi itselleen oman kastelukannun ja puutarhahanskat, minä pari kärhöä ja viimeinkin ensimmäisen alppiruusun. Lopuksi nosteltiin peräkontti täyteen multasäkkejä, ja kesän ensimmäisten pehmisten kanssa ajelimme kuorman kotiin.

Viidessä vuodessa hiekkakin haihtuu, joten laatikosta tarvitsi kärrätä vain yksi kottarillinen hiekkaa pois. Kippasin sen kasvimaalle ja harjasin laattojen väliin. Hiekkalaatikon lopusta kiviä haratessani mielessä häivähti hetken ajatus meditatiivisesta zen-puutarhasta ja hiekkamandaloista, mutta tulevan kukkarekkamiehen (talvella marvelli) multasäkkihärvellys palautti maan pinnalle. 

Viisi säkkiä multaa lootaan hujahti, ja mullan levitys oli mieluista puuhaa. Mikäs siinä oli ilta-auringossa istutellessa. Basilikat ja oliiviyrtti jätettiin varmuuden vuoksi vielä kasvihuoneeseen lämpimään. Ja hyvä niin, sillä samettikukat ja sitruunamelissa olivat seuraavana aamuna kylmästä masentuneet. Mutta natiainen oli tyytyväinen. "Mulla on oma omenapuu ja oma mansikkamaa. Nyt on hyvä."