Ilon tuojat


Loppukevään totaaliväsähdys torppasi kirjoittamisen. Nyt lataan akkuja näissä maisemissa puuhastellen.


Erityistä iloa tällä hetkellä tuovat vahvat värit: koristeomena Royalty on kukassaan purppuranpunainen, muut omput valkeita hattarapilviä. Ihan hurja määrä kukkia! Voi, kun pörriäisiä riittäisi.


Kesäkukat ovat vielä orvokkilinjoilla. Tulppaanit lopettelevat, läpystä vaihto alppiruusulle. Alppiruususta olen erityisen iloinen, koska siitä olen haaveillut pitkään. Paahteiselle peltotontille sitä on vaan ollut turha haaveilla. Vihdoinkin alkaa pihalta löytyä varjopaikkoja.

 


Varjopaikassa purppuraheisiangervon vieressä keltaheisiangervo hehkuu kultaa. Mongolianvaahteroista on kasvanut jo suuria, ja niiden katveessa viihtyvät kuunliljat, peurankello ja poimulehdet. Jopa timjami sitkuttaa mattona reunoilla, minne aurinko välillä pilkahtaa. Vaahtera antaa sinitiaisen pöntölle piilopaikan.  Alppikärhöt selvisivät talvesta hengissä niin vaahteran juurella kuin polyuretaaniruukuissakin.


Viime kesänä kukintansa jälkeen alasleikattu norjanangervo kerkesi hyvin kasvattaa loppukesästä uudet versot, ja alkaa kukkia siksi nyt kauniisti kasvihuoneen kulmalla risukiekuroiden taustalla. Näin se pysyy sievissä mitoissa muutenkin. Saapa nähdä, iskevätkö tänä kesänä pistiäiset samalla voimalla kuin viime kesänä. 


Natiaisen hiekkalaatikko kukoistaa. Alkukesän yöpakkasissa paleltuneet samettikukat alkavat ponkia uutta elämää. Niin minäkin!

 


Kommentit

Suositut tekstit