Martaan merkkejä

Marraskuu on jo puolessa, ja vain muutama luminen päivä on käynyt kiusoitellen muistuttamassa, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Vettä vihmoo pystyyn ja vaakaan, ja pimeys nielee mustissa villakangastakeissaan raahustavat jalankulkijat. Kuolonkuu, monessa mielessä.

Pyhäinpäivänä virittelin perinteisesti pihavalot pimeyden keskelle, ja haudalle vietiin kynttilät. Sen verran sallittiin ylikansallista hapatusta, että ostettiin ällöjä silmämunia ja kummitusvaahtokarkkeja. Aikaisemmin viikolla koululla järjestettiin Halloween-disco, jonne seitsenvuotiaan oli saatava kuolonkaapu. Huokaisin helpotuksesta, kun sellainen löytyi valmiina kaupasta. Kotona soviteltaessa se todettiin kuitenkin hengenvaarallisen pitkäksi, eikä viikatemiehen imagoon kuulemma sopinut leninginhelmoihin kompastelu. Ompelukone esille ja peltorit päähän lapselle. 

Heti ensi senteillä tajusin kuolonkaavun olevan onnetonta lirukangasta. Niin tajusi konekin, ja sylttäsi viisi senttiä rusinaksi. Tätä menoa kaapuun tulisi vain yksi kulkuaukko, eikä natiainen riemastunut ajatuksesta. Kaivelin ohjekirjaa ompelukonepakista saadakseni vinkkiä namikoiden pyörittelyyn. Löytyi! Kauko-ohjattavan kopterin käyttöohje, nimittäin. Jumaliste! Assistentti terävöityi heti odottamaan, josko mamma saa ompelukoneen lentämään - eikä se kaukana ollutkaan. 

Oikeaa ohjekirjaa ei koskaan löytynyt. Oli otettava käyttöön ainoa osaamani keino: lisää kaasua. Lankasyltty jäi onneksi nurjalle puolelle. "Sä teet kuitenkin tosi hyvää ruokaa", totesi assistentti lohdun sanoiksi ja livahti diskoon. On silläkin hetkensä.

 

Siivoilin kasvimaata ja levittelin verkot sinne kissanpaskan määrän minimoimiseksi. Muutama kuoloon liittyvä ajatus vilahti mielessä siinäkin hetkessä. Varsinkin kun muutama ilta takaperin, kesken Keplerin Vainooja-kirjan (jossa stalkkerimurhaaja vaanii ikkunoiden takana marraskuisessa pimeydessä), säikyttivät terassilla rääkyvät tappelevat kissat pahanpäiväisesti! Onneksi insinööri oli vielä hereillä, ettei tarvinnut kohdata vihulaista yksin. En tosin tiedä, mitä itsepuolustuskuvioita yöpöydältä tempaamallani käsirasvalla olisi voinut stalkkerimurhaajan kohdatessa tehdä. Rasvata veitsenkahvan? Itsensä?

Omenapuut saivat verkkonsa, ja linnuille on laitettu puihin jätettyjen omppujen lisäksi jyviä. Omppukuvassa leikkaamatta jäänyt ja pystyssä sojottava vesiverso liputtaa henkiinjäämisensä kunniaksi. Siinähän liputat, keväällä nähdään.