Muovailuvahakakka, Tuberkulos ja haaveet avohyllystä

Aika niputtaa syksyn keramiikkatouhujen tuotokset. Kippolinjalla mennään. Onneksi joulunajan näyttelyyn kerättiin männävuosien töitä, jostain syystä kipot eivät ole näyttelykamaa.

Olen aina inhonnut keittiöiden avohyllyjä,  mutta nyt ensimmäistä kertaa sellaista tekisi vähän mieli. Sen verran nättejä ovat nämä pikkulautaspinot, joita koepaloiksikin nimitän. Huomaan, että pinoilen ne aina uunin päälle suoraan pesukoneesta, enkä laita niitä laatikoihin laisinkaan. Koko on parahultainen voileivälle, joulutortulle, pipparskakulle, muutamalle sushibiitille, appelsiinille ja vaikka mille. Testattu on. Osa lautasista on sileitä, osa römppäisempiä, osa kiiltävää, osa mattaa. Jokainen taatusti erinäköinen.

Nämä nimettiin ryhmässä aurajuustolautasiksi. Pohjalla poispyyhittyä mattamustaa lasitetta, päällä kirkasta, ja lopuksi muutama roiskaisu mattamustaa siveltimellä. Toisissa on leipomisvaiheessa käytetty pitsiliinaa, toisissa juuttisäkkiä. Muutamaan kokeilin ennen lasitusta laittaa pitsitarran, jonka nyppäisin ennen polttoa pois. Ihan hauskalta näyttää, joskin vähän turhan skarpit reunat minun makuuni.

Tästä Ancient Jasper -sivellinlasitteesta tuli tosi nätti epätasaisella pinnalla, joten innostuin tekemään niistä myös ruokalautasversiot. Osan kokeilin  tehdä mustasta savesta, mutta se imi kaiken lasitteen, eikä tunnu muutenkaan niin kestävältä.

Noissa lautasissa koko ja malli toimii paremmin, sillä reunat nousevat vähän ylös. Ensimmäiset ruokalautasversiot jäivät melkein litteiksi, mutta kyllä niiltä tanakat ruoka-annokset syö. "Vau, pannaria lumpeenlehdellä", totesi ruokakriitikko. Lasitteena metsänvihreä.

Jäljellä ovat enää kipot. Niissä malli on hauskan epäsymmetrinen, mikä toki hankaloittaa pinoamista. Tavoitteena oli tehdä yhden jäätelöpallon kulhot, joten koko osui nappiin. Kippoja tein laavapilkullisesta vaaleasta sekä mustasta savesta. Vaaleista tuli hyviä ja melkein pinottavia. Mustista taas turhan paksuja, ja niistä pari ohuempaa halkesi aika nopeasti. Päällä on valkoinen lasite, mikä ei näy kuin muutamassa kohti. Voi, kun löytäisi hyvän ja toimivan valkoisen lasitteen mustan saven kaveriksi! Ancient Jasper meni sileällä pinnalla tylsäksi ja kippo näyttää lähinnä käytetyltä öljykuupalta.

 

Ja viimein, hyvä yleisö: sutta ja sekundaa, eli munilleen menneet! 

Karseudet osuivat tänä vuonna kulhoihin. Lasitusvaiheessa oli ajatus kauniista oranssista pohjasta ja sileistä reunuksista. Ja onhan tuo oranssi kaunis. Jotenkin vaan ruokakippoon turhan räyhäkkä, ja reunuksen roiskeet ovat hirveät! 'Teurastus', 'härän kurkusta' ja 'jotenkin shamanistinen' olivat keramiikkaryhmäläisten kommentit. Jos Ikea yhteistyökumppaniksi innostuu, on nimiehdotuksenani Tuberkulos. 

 

Toisetkin vaaleiden kippojen lasitukset menivät persiilleen. Laitoin reilusti metsästäjänvihreää (todellakin metsästäjän - ei metsän) lasitetta pohjalle. Uunissa lasite oli päättäytynyt kuroutua kipon pohjalle näyttääkseen siltä, että kissa on syönyt paketin vihreää muovailuvahaa ja käynyt sitten kakalla kuppiin. Ei välttämättä tavoiteltavin mielleyhtymä ruoka-astialle.

  

Loppuun vielä nätti kuva, kissankakkaan ei voi lopettaa. Tosin tässä vaiheessa kippojen kanssa pihalla häärätessä tuli olo, että pitävätköhän naapurit tätä jo pervona.