Viisi vuodenaikaa

Minulla on viisi vuodenaikaa. Keramiikka, kylvöt, betonihommat, sadonkorjuu ja lepo. Kaikkia tarvitaan yhtä lailla, jotta pysyy pää kasassa. Eikä meinaa aina pysyä sittenkään. 

Keramiikkakausi kestää lokakuusta huhtikuulle, ja sitä olen nyt harrastanut reilu kolme vuotta. Kevätnäyttelyn alla on hauska levittää kaikki talven aikana tehdyt keramiikkajutut työhuoneen pöydälle ja katsoa, mitä pään sisällä on talven kuukausina liikkunut. Kolmen vuoden kokomuksella voi jo sanoa, että työt noudattavat samaa kaavaa. Aluksi on into tarttua johonkin uuteen ja tehdä vielä pihahommiin sopivia juttuja, esimerkiksi kaikki omenapuitten painot ovat syntyneet siinä vaiheessa.

Pimeimmän keskitalven aikaan syntyvät mielenkiintoisimmat työt, jotka nähdessään mies kysyy saman kysymyksen: "Ahistaako?" Ja kieltämättä töitä katsellessa jotain sensuuntaista välittyy. 

Tänä vuonna hurahdin täysin mustan saven ja kaoliinin yhdistelmään, enkä sitten paljon muuta kokeillutkaan. Tyrkin vain keramiikan ja piirtämisen rajaa. Miehen mummilan vanhoihin ikkunapokiin sain maalattua taustalevyn ja liimattua keramiikkalaatat siihen kiinni.

Valo lisääntyy luonnossa ja mielessä, jälki näkyy saman tien töissä. Ehkei tällä kertaa väreissä, mutta ainakin aiheissa...

Työt on haettu kevätnäyttelystä, nyt alkaa kylvöaika.