Perheenlisäystä, todellakin!
Meidän pihamaalla ei erotella hirveästi naistentöitä ja miestentöitä. Periaatteena on, että se tekee joka ehtii. Eli käytännössä enimmäkseen minä, kun on pitkä loma. Viime kesänä päätin kuitenkin olla koskematta ruohonleikkuriin.
Päätökseni piti, ja sen seurauksena syksyllä mies esitteli pihallamme uutta perheenjäsentä, joka oli jo ristitty Nakeksi. Ennen lumentuloa mies veti tontin ja istutusten reunoille sähkölankaa Naken liikkumista ohjailemaan. Juuri ja juuri sen ehdittiin syksyllä testata toimivan, ja talveksi se vietiin varastoon odottamaan kevättä.
Äitienpäivä koitti ja Nakke varasti koko show´n. Sain kaikessa rauhassa ährätä itsekseni kasvimaan betonilaattojen kimpussa, kun Nakke kiikerteli ristiin rastiin pihamaata lapsilauma perässään. Ruohonleikkuri ja lapsenvahti samassa paketissa, kätevää! Miehen pihahommista ei meinannut tulla mitään, kun vähän väliä piti tarkistaa missäsenytmenee, onkosejumissa, mitensetuostakohdastaselviää ja onsevaan.
Iltapäivällä selkäni huutaessa jo hoosiannaa huomasin olevani mustasukkainen mokomalle koneelle. Ketään ei tuntunut kiinnostavan kasvimaaprojektini tai selkäni; missäsenytmenee, onkosejumissa, mitensetuostakohdastaselviää ja onsevaan. Kun hetken huilailin ja istuskelin terassikaffeella, Nakke jykersi väsymättömänä terassinvierustaa. Mustasukkaisuus vaihtui huonoksi omatunnoksi. Toinen puursi puurtamistaan ja minä vain istuin kaffeella. Palasin kasvimaalle ja yritin muistuttaa itselleni Naken olevan ro-bot-ti. Tunteeton kone. Insinöörien taidonnäyte. Tehty tuohon hommaan. Ja että oli tosi typerää ruotia tuntemuksia sitä kohtaan. Äitienpäivänä voisi miettiä muutakin.
Illansuussa oma urakkani alkoi vedellä viimeisiään yhdessä selkäparkani kanssa. Ujuttelin viimeisiä reunalaattoja paikoilleen maanrajassa, kun Nakke tuli kasvimaan reunalle ja törmäsi kaiteeseen. "Oho, miten kävi?" minulta lipsahti, ja siinä vaiheessa tajusin pelin menetetyksi. Iltamyöhällä ennen nukkumaanmenoa katselin vielä olohuoneen ikkunasta Naken menoa pimenevällä pihamaalla. Alkoi sataa. "Voi raukkaa", sanoin. Mies huokaisi, veti sadetakin pyjaman päälle, ja lähti viemään Naken yöksi lämpimään varastoon.
Ennen nukahtamista mietin, että Naken suunnitellut insinööri on kyllä viisas mies. Ja nimenomaan mies. Nakelta puuttuu marttyyrin kruunu.
Päätökseni piti, ja sen seurauksena syksyllä mies esitteli pihallamme uutta perheenjäsentä, joka oli jo ristitty Nakeksi. Ennen lumentuloa mies veti tontin ja istutusten reunoille sähkölankaa Naken liikkumista ohjailemaan. Juuri ja juuri sen ehdittiin syksyllä testata toimivan, ja talveksi se vietiin varastoon odottamaan kevättä.
Äitienpäivä koitti ja Nakke varasti koko show´n. Sain kaikessa rauhassa ährätä itsekseni kasvimaan betonilaattojen kimpussa, kun Nakke kiikerteli ristiin rastiin pihamaata lapsilauma perässään. Ruohonleikkuri ja lapsenvahti samassa paketissa, kätevää! Miehen pihahommista ei meinannut tulla mitään, kun vähän väliä piti tarkistaa missäsenytmenee, onkosejumissa, mitensetuostakohdastaselviää ja onsevaan.
Iltapäivällä selkäni huutaessa jo hoosiannaa huomasin olevani mustasukkainen mokomalle koneelle. Ketään ei tuntunut kiinnostavan kasvimaaprojektini tai selkäni; missäsenytmenee, onkosejumissa, mitensetuostakohdastaselviää ja onsevaan. Kun hetken huilailin ja istuskelin terassikaffeella, Nakke jykersi väsymättömänä terassinvierustaa. Mustasukkaisuus vaihtui huonoksi omatunnoksi. Toinen puursi puurtamistaan ja minä vain istuin kaffeella. Palasin kasvimaalle ja yritin muistuttaa itselleni Naken olevan ro-bot-ti. Tunteeton kone. Insinöörien taidonnäyte. Tehty tuohon hommaan. Ja että oli tosi typerää ruotia tuntemuksia sitä kohtaan. Äitienpäivänä voisi miettiä muutakin.
Illansuussa oma urakkani alkoi vedellä viimeisiään yhdessä selkäparkani kanssa. Ujuttelin viimeisiä reunalaattoja paikoilleen maanrajassa, kun Nakke tuli kasvimaan reunalle ja törmäsi kaiteeseen. "Oho, miten kävi?" minulta lipsahti, ja siinä vaiheessa tajusin pelin menetetyksi. Iltamyöhällä ennen nukkumaanmenoa katselin vielä olohuoneen ikkunasta Naken menoa pimenevällä pihamaalla. Alkoi sataa. "Voi raukkaa", sanoin. Mies huokaisi, veti sadetakin pyjaman päälle, ja lähti viemään Naken yöksi lämpimään varastoon.
Ennen nukahtamista mietin, että Naken suunnitellut insinööri on kyllä viisas mies. Ja nimenomaan mies. Nakelta puuttuu marttyyrin kruunu.
Loppuun vielä ennen ja jälkeen -kuvat kasvimaalta. Jospa tällä pari kesää selkäänsä säästäisi. Nyt on alla kunnon kankaat, ja laattaväleihin harjasin oikein saumaushiekat.
Kommentit
Lähetä kommentti