Yöllisiä pihahiippailuja

Huvitus kukassaan

Reissuelämä tekee ihmeitä. Niin itselle kuin pihallekin. Saman tien, kun käsijarru on nykäisty, pitää päästä kasvihuoneeseen ja pihakierrokselle hypistelemään. Väliaikatietoina on saatu omenapuiden olevan täydessä kukassa, mutta näky äimistyttää silti! Valkealan syysomena ja Huvitus ovat täynnä kukkia. Hyvin on saanut mies pidettyä viikon parin aikana kaiken hengissä. Vain sisätiloissa on havaittavissa pientä huomion herpaantumista, ja viisivuotias valistaa isäänsä sisäkukkien kastelun tärkeydestä. Epäuskoinen katse ja käsien levittely saattelee "Isi melkein tappoi kiinanruusun" -äimistelyä.

Talvivalkosipulia

Yhtään ei napostelisi ryönänpurku ja pyykkääminen. Piha kutsuu, vaikka vettä tihuuttaa. Kun lapsi viimein on saatu nukkumaan ja pyykkikone hoilaa kolmatta humppaansa, hiippailen yölliselle kasvimaalle. Naapurusto nukkuu, ja kostea usva roikkuu voikukkapellon yllä. Kurkkailu harson alle paljastaa jälleen kerran kasvun ihmeen. Salaattia on vaikka hurumykke, pinaatti olisi jo sadonkorjuuvalmista, retisit ovat pullahtaneet muhkeina ylös mullasta, perunanvarret potkivat itse harsopeittoaan pois. Talvivalkosipuli on melkein ranteenvahvuista! Hankaan sormien välissä meiramia, minttua, mustaherukanlehtiä ja nautin niiden tuoksusta. Vihulaisia ei näy, harso on tehnyt tehtävänsä. Kun tarkemmin katsoo, harsokaaret ovat peittyneet voikukanhöytyviin. Vilkaisu pellolle johtaa päätökseen pitää peitteet vielä ainakin viikon verran paikoillaan.

Tomaatit palatessani

Pienenpieni kasvihuoneeni näyttää erilaiselta sekin. Tomaatit ovat alkaneet kukkia, ja muutama vihreä nakero näkyy jo. Kurkut kasvavat kovin hitaasti, tulikohan ahnehdittua liikaa tavaraa pieneen tilaan. Viime kesänä kaksi kurkkua ja viisi tomaattia tuottivat satoa niin, että omiksi tarpeiksi riitti hyvin. Tosin harvat herkut pääsivät pöytään asti, yleensä ne syötiin viimeistään kasvihuoneen portailla. Tälle kesää mahduttelin taimia vähän enemmän, kolme kurkkua ja kahdeksan tomaattia. Kesä näyttää, riittääkö.

Tomaatit lähtiessäni

Tove Jansson

Lopuksi hiippailen vielä pihan ympäri. Viime syksynä tehdyt kukkapenkit ovat reuhahtaneet kasvuun. Tänä kesänä pääsen vähemmällä nyppimisellä. Sinitiaisen poikaset ovat vielä pesäpöntössään vaahteran suojissa. Hyvä, ehdimme nähdä niiden lentoharjoitukset. Tove Jansson -ruusu on puhkeamassa kukkaan ennen juhannusruusuja. Nukkapähkämöstä on pakko taittaa lehti ja hivellä sillä poskea. Kääpiövuorimännyt pitäisi nipsiä. Pihakierros raksuttaa muistiin hommalistaa tulevalle viikolle. Vastahakoisesti palaan sisälle. Uni ei meinaa tulla silmään sitten millään. Täpistää niin päästä aamulla multimaan. Tauti se on tämäkin.