Parisuhdetesti: kasvihuoneen kennolevyjen vaihtaminen

"Varmista, että levyjä asentaessasi sää on lämmin ja tuuleton." Check! Varjossa lämpötila näytti 26, ja ilma seisoi. Aikaakin oli varattu pessimistisesti koko äiteinpäiväviikonloppu. Toista vuotta välttelemämme hetki oli koittanut, vaihtaisimme kasvihuoneen kennolevyt.

Luokattoman huonoon kuntoon olivat levyt päässeetkin kuudessa kesässä. Reippaampi yskäisy kasvarin suuntaan sai muovihileen rapisemaan. Raekuuron jäljiltä olisi ollut pelkkä runko pystyssä. Levyjen piti olla uv-suojatut ja kestävät, mutta kaikkea kanssa, parin kesän jälkeen ne sumenivat ja alkoivat hapristua. Uudet levyt tilasin viime kesänä, ja näiden luvattiin kestävän kymmenen vuotta. Näkee sitten.

Päävastuun ja työnjohdon olin luovuttanut suosiolla insinöörille, ja lapsi oli lainattu naapureitten iloksi. Itse olin ajatellut tehdä samaan aikaan kasvimaalle kylvökset ja autella vaan pahimmissa paikoissa. Mutta niinhän siinä kävi, että siemenet jäivät pussiin ja siemenperunat munakennoihin odottelemaan aikoja parempia.

Päätimme purkaa ja asentaa levyt vain yksi sivu kerrallaan, jotta rakennelma pysyisi kasassa. Samalla tulimme varmistaneeksi sen, ettei lämpötila kasvihuoneen sisällä laskenut missään vaiheessa alle 41 asteen. Tunnelma oli käsinkosketeltava. Tässä kasvihuonemallissa ei ole mitään jälkikäteen asennettavia lukituslistoja, vaan jokainen levy pitää varovarovasti taivuttaa jokaisesta reunasta hahloihin. Ja kun leikkkuujälki on hieman röpelöistä, voi vaan kuvitella millaista ähräämistä touhu oli. Meni hermot, kynnet ja lähellä oli parisuhdekin. Ainakin jossain välissä insinööri piti monologin kerrostaloasumisen hyvistä puolista. En tohtinut tiedustella, siinsikö mielessään yksiö vai kolmio.

Ensimmäisenä päivänä saimme asennettua yhden sivun neljästä. Äitienpäiväaamun kahvitteluissa kasvihuone vaani keittiön ikkunasta. Laitoimme sälekaihtimet kiinni. Ravintolareissun jälkeen lapsi pakotettiin brutaalisti television ja kännykkäpelien ääreen, ja siihen hän jäi nyyhkimään ja kurjuuttaan vaikeroimaan. Me suuntasimme kasvihuoneeseen.

Kennojen väliin oli mennyt jonkin verran levää, ja sen ehkäisemiseksi laitettiin alareunoihin alumiiniteippiä. Iso huoli pidettiin myös siitä, että uv-suojatut pinnat levyistä tulivat ulospäin. Toisena päivänä urakka sujui tottuneilta jo nopeammin, kun tekniikat olivat hallussa ja tunto pois sormenpäistä. 

Viimeisenä oli enää oven asennus, ja sen levytyksen piti sujua heittämällä, sillä sivulistan sai kokonaan auki. No, tässä oli sitten käynyt AINOA (!) mittavirhe, ja levyt olivat piirun turhan leveitä, joten niille piti näyttää sahaa. Insinöörille on tästä huolimatta annettava täydet pisteet levyjen mittaamisesta tilausvaiheessa. Ne sopivat kuin nakutettu!

Sunnuntai-iltaan urakka kesti. Äitienpäivälahja, uusi oksamurskain, sai jäädä pakettiin odottelemaan testiajoa. Ensin pitäisi käydä pitkästä aikaa tomaatti- ja kurkuntaimiostoksilla.