Runon ja suven päivä

Runon ja suven päivä kerkesi lipsahtaa pitkälle ehtoopuoleen ennen kuin sen huomasin. Ensin harmitti, sillä yleensä olen jollakin tavalla sitä juhlistanut. Melkein saman tien kuitenkin tajusin, että sitähän tuli juhlittua pitkin päivää ja parhain mahdollisin kesän keinoin.

Heti (meidän klo 11) aamusella alkoi lapsosen suvijuhla, ystävä tuli helmat hulmuten hakemaan koko päivän kestäviin ulkoleikkeihin. Tämän myötä aukesi myös äitimuorin heinänteko, ja viimein sain kuin sainkin talvivalkosipulin juurelle leikattua ja leviteltyä kesän viimeiset ruohokatteet. Ohimennen tekohengitin mansikoiden sikspäkkiä, joka on toukokuun lopusta asti odottanut multia alleen. Sai odottaa vieläkin. Samalla oli aikaa miettiä, miksi ruohonleikkuu on kirottua hommaa, mutta trimmerin kanssa nyhertäminen koukuttaa siinä määrin, että akun loppuessa harmittaa aina.

Reilun kuukauden lomallapyörimisen jälkeen yleensä mieluinen ruuanlaitto alkaa saada ruohonleikkuulle ominaisia piirteitä. Kaksi kertaa päivässä pitäisi olla helppoa ja nopeaa ja hyvää ja kaunista, mutta kun ei yhtään huvittaisi. Jonkinlainen pohjakosketus oli viime kesän toiseksiviimeinen lomapäivä, jolloin aidosti hämmentynyt syömäväki sai eteensä mannapuurossa jököttävät nakit. Onneksi on ystävä, joka ilmoitti tulevansa visiitille jäätelön ja mansikoiden kanssa. Triplailo! Näin saatiin stressaava päiväruoka-asiakin kuntoon. Olivat muuten ensimmäiset kesämansikat, nam! Samalla ihasteltiin vastaöljyttyä terassia.

Pergola vaahteran katveessa
Kahveen jälkeen alettiin ystävän kanssa makustella pergolan paikkaa. Olin viikko sitten kasaillut metallipergolan (joka insinöörin silmään vipsotti), ja se vielä haki paikkaansa pihamaalla. Aluksi oli ollut hulppeat tavoitteet saada pergolan sisään reilunkokoinen puljausuima-allas. Sekin oli jo itse asiassa ostettuna. Ja koska minä ensin ostan, ja sitten vasta mittaan, piti allas palauttaa kauppaan tykötarpeineen. Kumpaa lie harmitti altaanpalautus enemmän, minua vai viisivuotiasta. Onneksi vain yksi entinen työkaveri sattui todistamaan tätä nöyryytystä.  Illalla viimeiset sanat armaalleni olivat jotain tämänsuuntaista: "Mutta pergolasta en luovu, --tana." Ensimmäinen pergolan asemapaikka näytti hyvältä, ja olikin aluksi mukava katsella pihaansa vähän eri vinkkelistä. Mutta pitemmän tovin istuskelutesti oli tyly. Kaikkien mielestä se oli outo paikka istuskeluun.

Testi keskeytettiin ja kaivelin ystävän pihamaalle vietäväksi lamoherukan, hopeatäpläpeippiä ja talviota. Ne kun olivat nopeakasvuisina viime syksyn istutuksistani vallanneet turhan paljon alaa. Samalla hykertelin tyytyväisenä ystäväni alkanutta viherpeukalon kutitusta.

Siinä kun oli lapiot ja vermeet valmiina, niin tulihan tuota rykäistyä yksi kukkapenkki itsellekin. Pohjoisnurkka on pihalla aika vähällä huomiolla, joten viime syksynä tuuppasin sinne muutaman ruusun ja toisesta kukkapenkistä löytyneen marjatuomipihlajan. Robottiruohonleikkurille se on ollut turhan kimurantti sokkelo, ja sen takia se on pitänyt puskea käsin. Viime viikolla meni marjatuomipihlaja nurmikon mukana (insinöörin silmä ei olekaan kaikessa tarkka), ja tästä syystä vetelin ryhmälle rajaukseksi  metallireunuksen. Nurmikkoa en viitsinyt sen enempiä poistella, vaan ladoin vaan sanomalehteä pohjalle, kastelu ja kuorikatetta ronskisti päälle. Kovasti siistiytyi sekin nurkkaus. Katsotaan, kuinka pian alkaa rikkakasvit puskea läpi, ajan mittaan saa kasvaa ihan reilusti noita ruusuja tilan täyteen.

Ainakin aikaisemmissa  penkinperustamisissa edellämainittu konsepti on ollut toimiva. Suoraan nurmikon päälle vaan reilusti märkää sanomalehteä, ja sitten mullat päälle. Isommille pensaille ja puille olen kaivanut maahan vähän kuoppaa, mutta muuten multaa on sanomalehtien päällä 20-30 cm. Pikkuhiljaa kaivavat juurensa sitten maatuvan lehtikerroksen läpi, ja siihen mennessä nurmikko on alta kuollut. Tonttimme on paikoin aika savimaata, joten kohopenkit ovat parempia senkin puolesta. Tykkään istutusvaiheessa laittaa perennoita aika tiuhaan, jotta penkki peittyy nopeasti, eikä tarvitse niin kitkeä. Ja on sitten kiva jakaa kasveja eteenpäin kavereille.

Penkin perustamista viime keväänä.
Kurjenpolvet odottelevat
istutusvuoroaan.
Umpeenkasvanut penkki reilun vuoden
kuluttua istutuksista, runon ja suven päivänä.


Sama penkki tänä keväänä.
Oikeanpuoleinen kääpiö-
vuorimänty typistettynä.











Illalla siirsimme miehen kanssa pergolan vanhan keinun paikalle, ja hökötys oli heti kuin kotonaan. Jopa mies alkoi lämmetä asialle. Siihen toki tarvittiin vielä avitettua visiointia Weberin pallogrillin paikasta, sivupöydistä, viiniköynnöksestä ja riippumatosta...

Lopuksi tehtiin vielä pihakierros koko porukalla. "Hyvä päivä", totesi viisivuotias väsyneenä. "Runon ja suven päivä", minä vastasin. Tai ainakin suven. Runollisemman siitä tekisi pulahdus altaaseen illan päätteeksi.
¨




Kommentit

Suositut tekstit