Runon ja suven päivä
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRUmyRRu1e3TeyZVgUzLD794Nv0qCLoj-ptXs-fXF1UOUz7g9CSawp8qMNmtujMM8I6voW4tRU33KNtJsp9lG1ggXShx_VKsSTDhyXw0RmyH8YXB9WqzwGevH1bISSUpOZ79c43vsnhtU/s320/20150705_133216+%25282%2529.jpg)
Heti (meidän klo 11) aamusella alkoi lapsosen suvijuhla, ystävä tuli helmat hulmuten hakemaan koko päivän kestäviin ulkoleikkeihin. Tämän myötä aukesi myös äitimuorin heinänteko, ja viimein sain kuin sainkin talvivalkosipulin juurelle leikattua ja leviteltyä kesän viimeiset ruohokatteet. Ohimennen tekohengitin mansikoiden sikspäkkiä, joka on toukokuun lopusta asti odottanut multia alleen. Sai odottaa vieläkin. Samalla oli aikaa miettiä, miksi ruohonleikkuu on kirottua hommaa, mutta trimmerin kanssa nyhertäminen koukuttaa siinä määrin, että akun loppuessa harmittaa aina.
Reilun kuukauden lomallapyörimisen jälkeen yleensä mieluinen ruuanlaitto alkaa saada ruohonleikkuulle ominaisia piirteitä. Kaksi kertaa päivässä pitäisi olla helppoa ja nopeaa ja hyvää ja kaunista, mutta kun ei yhtään huvittaisi. Jonkinlainen pohjakosketus oli viime kesän toiseksiviimeinen lomapäivä, jolloin aidosti hämmentynyt syömäväki sai eteensä mannapuurossa jököttävät nakit. Onneksi on ystävä, joka ilmoitti tulevansa visiitille jäätelön ja mansikoiden kanssa. Triplailo! Näin saatiin stressaava päiväruoka-asiakin kuntoon. Olivat muuten ensimmäiset kesämansikat, nam! Samalla ihasteltiin vastaöljyttyä terassia.
![]() |
Pergola vaahteran katveessa |
Testi keskeytettiin ja kaivelin ystävän pihamaalle vietäväksi lamoherukan, hopeatäpläpeippiä ja talviota. Ne kun olivat nopeakasvuisina viime syksyn istutuksistani vallanneet turhan paljon alaa. Samalla hykertelin tyytyväisenä ystäväni alkanutta viherpeukalon kutitusta.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqmudBExqBoowi3u4TjQ0g8yOtGXmckkWM1RKm_LrE-kNN37IKcsQzc7MK8k0MCybcZT3S443A3SF-vzVNCKqIC6a-GUIvqLWXfAaox8784swi0oyasW3fK5GYWduwvHxfQ0dydcztu6Y/s320/20150706_182106+%25282%2529.jpg)
Ainakin aikaisemmissa penkinperustamisissa edellämainittu konsepti on ollut toimiva. Suoraan nurmikon päälle vaan reilusti märkää sanomalehteä, ja sitten mullat päälle. Isommille pensaille ja puille olen kaivanut maahan vähän kuoppaa, mutta muuten multaa on sanomalehtien päällä 20-30 cm. Pikkuhiljaa kaivavat juurensa sitten maatuvan lehtikerroksen läpi, ja siihen mennessä nurmikko on alta kuollut. Tonttimme on paikoin aika savimaata, joten kohopenkit ovat parempia senkin puolesta. Tykkään istutusvaiheessa laittaa perennoita aika tiuhaan, jotta penkki peittyy nopeasti, eikä tarvitse niin kitkeä. Ja on sitten kiva jakaa kasveja eteenpäin kavereille.
![]() |
Penkin perustamista viime keväänä. |
![]() |
Kurjenpolvet odottelevat istutusvuoroaan. |
![]() |
Umpeenkasvanut penkki reilun vuoden kuluttua istutuksista, runon ja suven päivänä. |
![]() |
Sama penkki tänä keväänä. Oikeanpuoleinen kääpiö- vuorimänty typistettynä. |
Illalla siirsimme miehen kanssa pergolan vanhan keinun paikalle, ja hökötys oli heti kuin kotonaan. Jopa mies alkoi lämmetä asialle. Siihen toki tarvittiin vielä avitettua visiointia Weberin pallogrillin paikasta, sivupöydistä, viiniköynnöksestä ja riippumatosta...
Lopuksi tehtiin vielä pihakierros koko porukalla. "Hyvä päivä", totesi viisivuotias väsyneenä. "Runon ja suven päivä", minä vastasin. Tai ainakin suven. Runollisemman siitä tekisi pulahdus altaaseen illan päätteeksi.
¨
Kommentit
Lähetä kommentti