Talviunia

Hopsansaa! Niin sujahti sydäntalvi nukkuen, suklaata syöden, lueskellen ja sukkia kutoen. Tai sukkien kanssa kävi kuin hiirelle räätälinä. En osaa tehdä kantalappuja, joten teen pelkkiä varsia. Oikeastaan on turha edes käyttää monikkoa. Olen tehnyt yhden sukanvarren. Jee. Enemmän panostin sitten suklaaseen ja kirjoihin. Ja lukuvaloihin.

Pianon päällä olevaan lamppuun uudisnäpersin varjostimen. Revin harmaan hankaan huisankuikkaan ja päälystin sanomalehtipaperilla. Löytyi vielä tekijälle sopiva kohtakin lehdestä.

 Virkkaamista harjoittelen, nyt on menossa isoäidinneliökausi. Kohdallani voi puhua ´kaudesta´, kolme neliötä (ei neliömetriä, vaan sellaista lappua) on jo valmiina. Eilenillalla huomasin saavuttaneeni huikean tason: pystyin kuuntelemaan telkkarista Strömsötä samalla kun virkkasin! Katsetta ei vielä voi irrottaa työstä, mutta ehkä sekin ilta vielä koittaa. Rahinpäälystysprojekti siis etenee.

Ohuet langat ovat vielä turhan haastavia, siksi on tyydyttävä toisten tekemiin virkkuisiin ja tuunattava niistä ja niillä. Sohvan ylle näpersin vesi-liima-ilmapallo -tekniikalla lukulampun, joka heittää hauskat pitsivarjot seinälle. Toiset pitsit päätyivät dylonoituna somistamaan Ikean tylsänvalkoisia baarituoleja. Tosi riemukas musta väri - mutta napit ovat kirjavia.

Talvisydämen hiljaiseloa komppasi opiston keramiikkauunin päsähtäminen joulun alla. Useampi viikko meni polttoja odotellessa, joululahjat saivat odottaa tammikuuhun. Toisaalta tämäkin kuuluu keramiikkaharrastuksen pitkäjänteisyyttä kehittävään luonteeseen. Viimein uunista tuli tammikuun puolessavälissä mm. merihevosia, perhosia ja muutama tilausmekko.