Keuhkokuume - irtiotto arjesta

"Melkoinen irtiotto arjesta", tuumasi ystävä neljästä keuhkokuumeviikostani. Kuinka oikeassa hän olikaan!

Syysloma ja senjälkeinen viikko menivät kuusveen keuhkokuumetta hoitaessa. Kun tenava pääsi eskariin, iski parin päivän päästä sama tauti minuun. Kymmenen päivää liki 40 asteen kuumeessa veti olon aika nöyräksi. Olin linnoittautuneena karanteeniin peräkamariin, jotta edes mies säästyisi taudilta ja saisi yönsä nukuttua. Yöt tuntuivat ikuisuudelta -  yskimisen takia en saanut nukuttua, mutten jaksanut lukea mitään tai katsoa telkkuakaan. Ajatus oli yhtä puuroa, kirkkaina hetkinä laskeskelin valvottuja minuutteja. Muutamana vaikeana yönä mietittiin strategiat ambulanssin varalle, mutta ne jäivät lopulta tarpeettomiksi toteuttaa. Onneksi.

Sitten tajusin ryhtyä kuuntelemaan musiikkia.

Nuorempana musiikin kuuntelu oli ihan normaalia, ei sitä tervinnut erikseen keksiä. Ja nyt en tarkoita mitään taustamusiikkia pyykkiä lajitellessa. Silloin oli usein hetkiä, jolloin saattoi kuunnella kokonaisen levyn. Ei tehnyt mitään muuta, makoili sängyllä ja kuunteli vain. Korkeintaan silmäili samalla hajamielisesti levyn kantta tai cd-aikana mukana tullutta lehdykkää. Joskus kuunneltiin levyä kaverin kanssa, yleensä omassa rauhassa.

Spotify teki musiikin kuuntelun sairasvuoteella helpoksi. Huomasin, että musiikkikirjastossani oli aika vähän artisteja. Enemmänkin olin keräillyt yksittäisiä kappaleita erilaisille listoille. Nyt etsin artisteja ja albumeita, samoja, joiden levyt olivat muutaman metrin päässä omassa levyhyllyssä. Ja pitkästä, pitkästä aikaa kuuntelin kokonaisia levyjä yksi toisensa jälkeen. Samalla matkasin ajassa: Cooperin Trashin c-kasetin kopioimiseen kaksipesäisellä mankalla. Roxetteen ja mopokesään. Ystävän vinttihuoneeseen Sir Elwoodin ja ensi-ihastuksen kanssa. Kolmannen naisen ja Miljoonasateen keikolle pitkin maakuntaa. Alivuokralaiskämppään Oulun Mustasuolle, kun Alangon veljeksiä piti luukuttaa hiljaa, ettei vuokraisäntä herää. Röyhkän ja Nurmion ikitoivomisiin 45:n dj:ltä. Yrjänän ja isokynän ääniin Kirkkopuiston laidalle. Billie Holiday,  Bilteman kuvasto ja kylpyamme oli opiskeluvuosien ihmeellisen toimiva trio. 

Silloin levy oli kokonaisuus ja sen kuunteli kokonaan. Tällä hetkellä arjessa on aikaa vain pienille, valikoiduille pätkille hetkeen sopivaa musiikkia. Pidempi kuuntelu jää yleensä taustamusiikiksi. Enkä usko, että olen ainoa näin tunteva nelikymppinen. Muutos näkyy levy-yhtiöissä, jotka ovat yhä enemmän yksittäisten kappaleiden ja hittien perässä. Artistiparat. Aika muuttuu. 

Mutta kun vuosia kuluu ja arki antaa enemmän aikaa itselle, uskon palaavani kokonaisten levyjen kuunteluun. Lohduttavaa oli huomata, kuinka voimakkaasti oma musiikki voi vielä vaikuttaa ja viedä ajatukset kauas pois. Sitä olin kaivannut kovasti. 

Nyt kaipaan arkea. 

Onneksi se alkaa huomenna.