Egyptin pas(t/k)a

Joulun tienoilla keramiikkaryhmässä tehtiin savien ja lasitteiden lisätilauksia, ja siinä yhteydessä muistoista tulvahtivat traumaattiset kokemukset egyptin pastasta. Koska ryhmään oli tullut uusia egyptinpastatraumattomia ihmisiä ja yksi turkoosinrakastaja, ja meillä muillakin oli muistot jo kultaantuneet, päätimme tilata köntin.

Köntti pyöri varastossa toiseksiviimeiseen kertaan. Pitkin kevättä siitä oli puhuttu, mutta kukaan ei oikein viitsinyt aloittaa. Viimein oli pakko, sillä turhan pitkä säilöminen ei ilmeisesti ainakaan paranna egyptin pastan ominaisuuksia. Sitä paitsi pastasta leipaistut jutut tarvitsisivat kuivatus- ja kiteytymisaikaa.

Syy pitkään harkinta-aikaan oli selvä. Egyptin pasta on harvinaisen kettumainen työstetettävä. Toisaalta tooooosi plastinen, mutta reunat alkaa kuivua ja murentua saman tien. Liikaa ei saisi hangata ja hieroa, kun se vaikuttaa lasittumiseen. Tällä perimällä hermo riittää pelkkiin laakatöihin. Kippokapot tai maljakot vaatisivat lobotomian. Läheltä piti ihan laakatöissäkin, joten puolet tilaamastani pastasta möin raivopäissäni vieruskaverille, joka leipaisi omat ja minunkin taikinat suitsait laatoiksi. Hymyssä suin, perkele. Mutta kolmen lapsen äidin treenattu hermo tuntuu kestävän mitä vaan, kunhan on savea kynsien alla. 

Egyptiläinen on myös siitä jännä, että se on itselasittuva. Savessa on suoloja, jotka kuivatusvaiheessa nousevat pintaan ja poltossa muodostavat lasitteen. Töitä ei saa peittää liian tiiviisti, jotta suolat pääsevät pintaan. Ennen polttoa töiden pohjat pitää muistaa pyyhkiä hyvin, jotta uunilevyt ja open hermot säästyvät. Ja yksi poltto tosiaan riittää.

Työt yllättivät tänä keväänä iloisesti! Turkoosi oli hyvä ja syvä, ruskeanharmaata myttyä tuli tuskin ollenkaan. Erona vuosientakaiseen pastaan tässä oli mukana mustia pilkkuja, mikä oli oikeastaan ihan hauska lisä. 

Poltossa lasitteeseen muodostuu särökäs krakleemainen pinta, jonka saa halutessaan paremmin esiin tussaamalla. Itse käytän alkoholimustetta, jonka hieron pintaan meikkisienellä. Ylimääräiset pyyhin pois spriillä. Tussaus vähän tummentaa työtä, mutta tuo pintaa elävämmäksi. Lopussa kuvia ennen ja jälkeen musteenlevityksen.

Sen verran kivoja töistä tuli, että tätä postausta kirjoittaessani ovat muistot työstämisen veemäisyydestä kultautuneet. Lähtisiköhän joku syksyllä kimppatilaukseen?