Kesäpluntsa

Sen kerran kun tänä kesänä kipuaa elohopea kohti kahtakymppiä, kökin minä sisällä vaiti, aivan hiljaa. Ääni läksi ja kuume tuli tilalle. Polttelisi lähteä pihalle möyryämään, mutta tyydyn seuraamaan ipanoitten riemua ikkunasta. Pihalle on tehty laboratorio, ja kaksi hullua tiedemiestä tekee lääräyskokeita, mustaa magiaa (?!) ja räjäytyksiä. Eipä kannata heittää pois vainauspäivämäärän ylittäneitä samariineja ja poksukarkkeja, jos niistä irtoaa noin paljon lystiä.

Viime viikonloppuna mummu ja pappa pyörähtivät hakemassa Huvituksen satoa. Pohjanmaalle ei paljoa omenoita tule, mutta onneksi tänä vuonna meillä niitä riittää jaettavaksi asti. Perheomenapuu näyttää nyt hauskalta, kun siinä on paljon erivärisiä ja -muotoisia omppuja. Pari satsia olen hillonnut ja tehnyt soseeksi pakkaseen. Soseeseen olen laittanut aika paljon Erstaa, joka on periaatteessa syötävä, mutta kirpeytensä ja pienuutensa takia lähinnä koristeomena. Omenasoseessa se on ihan lyömätön, sillä soseesta tulee jumalaisen makeanhapanta. 

Kirsikkapuun istutin seitsemän vuotta sitten niin lähelle taloa, että oksat tulevat insinöörillä uniin asti. Siispä tappotuomio ja henki pois. Naapuri vinkkasi samaa menetelmää kuin haapapuilla: hiljaa hivuttamista juurivesojen minimoimiseksi. Papan kanssa kuorittiin runko alhaalta paljaaksi nyt lehtien ollessa vielä vihreät, koska virtauksen pitäisi näin syksyllä olla alaspäin. Viikossa ei ole tapahtunut mitään muutosta - ei värissä eikä voinnissa. Saapa nähdä, kuinka pitkä väsytystaistelu tästä tulee. 

Kipeänä tössytellessä on hyvä aika suunnitella keramiikkajuttuja. Ensimmäinen kerta oli pari viikkoa sitten, ja minut esiteltiin uusille ihmisille tyyppinä, joka on viisi vuotta tehnyt materiaalikokeiluja. Jaha. Voihan sitä varmaan niin sanoa, vaikka jotain valmistakin koen aikaiseksi saaneeni! 

Viimekeväiset talot ja mosaiikkiruudut eivät mahtuneet seinille, joten tänä syksynä teen astioita. Laavapilkullinen savi ja ruskea posliinisavi ovat uusia tuttavuuksia. Vanhaa kunnon mustaa tilasin yhden paketin. Ja laakin valusavea kulhoihin. Tilauksen jälkeen varastosta löytyi avaamaton kymppikilon paketti Vingerling-savea, josta leipasin materiaalikokeiluihin puolet. Siitä riitti kahteentoista lautaseen. Nyt pyörittelen lasitenappuloita ja mietin yhteensopivia värejä.

Musta magia selvisi. Olivat löytäneet mustetyynyn ja liottaneet sitä veteen. Toivottavasti tahranpoistoaine toimii.