Posliinitussit kokeilussa

Useampi vuosi takaperin näin Pinterestissä Sharpie-tusseilla toteutetun kirjahyllymukin, ja halusin sellaisen itselleni töihin. Usko tussijäljen pysyvyyteen ei riittänyt, joten enemmän ja varsinkin vähemmän aktiivisessa etsinnässä oli posliinitussit. Viimekesäisellä Tallinnan-reissulla sellaiset Pebeon tussit osuivat kohdalle, kun hortoilimme Telliskivessä ruokapaikkaa etsimässä. 

Joulun tienoolla oli viimein aikaa piirtelyyn, ja tällainen kirjahyllystä tuli. Lisäksi tein pupumukin pienelle kummitytölle. Lipakka mukin pinta oli haasteellinen, varsinkin seiskaveelle, joka teki mummulle ja papalle joululahjat. Muutaman viikon takainen joulukorttipaja oli turhan tuoreessa muistissa, eikä askartelutraumoja saati mattoon liimattua puolitoistametristä tontturakettikeissiä oltu vielä käsitelty. 

Tavallisessa sähköuunissa 150 asteessa polttaminen riitti, ja mukit ovat astianpesukoneen kestäviä. Kymmenisen kertaa ovat koneessa nyt pyörineet, eivätkä värit ole menneet miksikään. Hyvähyvä!

Tallinnan-kuvia selatessani vastaan tuli kuva löytämämme ruokapaikan lattiasta. Jotain tämäntyyppistä olisi kiva saada aikaan keramiikasta. Idea muhikoon! Muutenkin tuo Telliskiven rouhea miljöö oli ideoita herättävä. Hyviä ruokapaikkoja ja erilaisia käsityöläispuoteja oli paljon, samaten hauskaa seinätaidetta (josta en löydä yhtäkään kuvaa).

Pakko siis jakaa paikallista seinätaidetta Jyväskylän Kankaalta. Seiskaveen kanssa tykästyttiin tähän syksyllä. Tekijästä ei ole tietoa, mutta erityisesti pidän tuosta tekstistä vasemmassa alakulmassa.
"Pojalleni: Raha voi loppua. Mutta niin kaun kuin mielikuvitusta riittää, meillä ei ole mitään hätää."

Ja jos mielikuvitus on joskus katkolla, onneksi on Pinterest ja Tallinna!