Varttamisopissa

Viikonloppuna olivat mummu ja pappa vierailulla ja keli mitä mainioin. Mummu kuopsutteli kukkapenkkejä ja pappa opetti omenapuiden varttamisen. Epädiginä opiskelualustana oli perheomenapuu, jonka mystisyyssiemenestä kasvanut perusrunko teki pahoja ja karvaita omenoita rungon lähelle, enkä suuremmin pitänyt latvaan vartetusta Grenmanistakaan. Siispä pahat oksat nips naps pois ja uusia lajikkeita tilalle.

Ihan huipulle tuli Åkeröä ja Valkeaa kuulasta, kun kypsyvät vähän myöhemmin. Alemmas vartettiin Suisleppiä (minun lemppareita) ja Junostia (natiaisen lemppareita). Muutama oksa vartettiin myös uutta kokeilua Dacea, jonka pitäisi olla ruvenkestävä lajike. 

Hupaisaa, joskin tarkkaa touhu oli. Terävällä veitsellä vuoltiin viistot ja toisiinsa sopivat oksapinnat niin vartteeseen kuin lähtöoksaankin, liitettiin ne toisiinsa varttamisteipillä ja lopuksi napsittiin ylimääräiset pois varteoksasta, jottei se haihduttaisi liikaa. Pussi päälle silmäniloksi ja ohikulkijoitten hämmästykseksi, ja peukut pystyyn! Kuulemma hyvä, jos ensikertalaisella puolet vartteista onnistuu...

25 vartteeseen hurahti koko lauantai! Puuha yllätti hitaudellaan ja tarkkuudellaan. Pohkeet ja niskat olivat illalla krampissa tikkaillaseisomisen jäljiltä, kun ei keskittymiseltään tajunnut välillä venytellä. Ehkä ensi kerralla sitten. Melkoinen juhannussalko pihan keskellä nyt töröttää, ehkä siihen silmä pian tottuu.

Toukokuun alkupuoli on mennyt mieluisissa hommissa, omien ja naapureitten omppu- ja päärynäpuiden ympärillä saksien kanssa pyöriessä ja kuulumisia vaihtaessa. Kivaa, kun on talven jälkeen taas sosiaalista elämää tarjolla! Ja onhan tämä melkoista vastapainoa ja hyvää hartiajumppaa toukokuiselle kirjoitelmapinoissa kyyristelylle. 

Puskista tulleet leikkuupalkkiot nautiskelin samoin tein; laitoin päärynänoksat maljakkoon ja kaffen kanssa natustin uunilämpimiä appelsiinisuklaacookieita, nam!