Pieni mehutehdas - ja muita terveisiä perseestä

Helle imi eukosta, mustaherukoista ja vatuista mehut. Kitkeriä, pieniä ja kuivakoita kaikki tyyni. Siispä mehumaija hellalle ja töihin.

Höyrymehua tuli tehtyä yhdyssanan määriteosapainotteisesti, kun unohdin maijan täydellä teholla liedelle ja lähdin ulos höpisemään mummin ja ukin kanssa. Valitettavasti muistin asian jo vartin päästä, ja pääsin ihailemaan valtavaa höyrypatsasta enkä palomiehiä työssään. 

Höyrymehun valmistus on siitä jännää, että vaikka mehustettavaa olisi kourallinen ja sen aloittaisi aamuvarhain, päätyy pullotushommiin vasta yöllä. Yöpullottelu saa puolestaan aikaan sen, ettei ajatus luista sitäkään vähää, mitä joskus päiväsaikaan. Niin nytkin. 

Marttojen ohjeessa kehotettiin lämmittämään pullot, ja sehän tehdään tietenkin uunissa. Varta vasten olin päivällä hakenut Rismasta uusia sieviä patenttikorkkiputeleita, uuulalaa ja muiskis ja suloisuus ja idylli ja pieni mehutehdas ja sisustuslehti. 

Ihan paska idea. Tajusin sen liian myöhään. Kyllä meni fiilis.  Ihan kaikesta. Kuva kertoo.

Helteiden takia betonihommat olivat jääneet kuukaudeksi kuivatteluvaiheeseen. Kesäkuussa innostuin tekemään suurta laattavalua, jotta takapihan portin sisäänkäynnistä tulisi idyllisen kutsuvainen. Laastipaljun pohjalle olin liimaillut koukerotabletin, ja valuhommat sujuivat oikein mallikkaasti.

Tänään kampesin kuivuneen köntsän irti paljusta, ja totesin valun imaisseen tabletin sisäänsä. Toista tuntia meni sitä laatasta kilkutellessa ja kaivellessa, ja vartin huljuttelin betoninmurua silmästä. Mielessäni kiitin insinöörin ukin sorkkarautavalikoimaa, jota tuli käytettyä suurella hartaudella. Lopputuloksesta tuli hieman rustiikkisempi, mitä olin mieleni sisustuslehdessä nähnyt. Plääh.

Loppuun vielä kuva keramiikkakipoista. Ajatus oli tehdä rouhean maanläheisiä ja luonnollisia savikulhoja simppelillä valkoisella lasitteella. Kyllähän näistä syö. Vaikka sitten seminologien pikkujouluissa.