Kevätpuolen keramiikat ja materiaalien yhdistelyä

Nyt on viimeiset poltot haettu ja  Kansalaisopiston kevätnäyttely pystytetty. Aika siis summata kevätpuolen tuotokset.

Virkistävää oli kokeilla uutta tekniikkaa, vesilasin käyttöä keramiikassa. Ensin tein paksun ruukun, jonka ulkopintaa kuivatin hiustenkuivaajalla. Sitten pintaan saattoi sivellä enkoben, ja kuivatella taas. Seuraavana vuorossa oli vesilasikerroksen siveleminen. Kun vesilasi oli kuivahtanut, oli kipon venytyksen vuoro. Pinta ratkeili hauskasti! Raakapolton jälkeen lasitin ruukun mustalla, pyyhin värin pinnasta pois, ja sivelin toisen ruukun pintaan turkoosia, toisen pintaan ruskeaa lasitetta. Bantsai! Tai bonsai, miten vaan, mutta toimii aika kivasti!

Kauden alussa meillä oli kurssilla puheissa ottaa yhteiseksi teemaksi kahden eri asian yhdistäminen. Minä näin sen eri materiaalien yhdistämisenä. Sen seurauksena keramiikkakolttu sai sisuksiinsa kuparilangasta pupuböönan. Lasitteena samat turkoosi ja mattamusta kuin ruukussakin.

Toinen materiaalien yhdistäminen näkyy korentotaulussa. Lautanen on mustasta savesta, korennon siivet kullatusta lehtiruodista ja omista hermosäikeistä. Kroppaan sutturoin hopealankaa.Tässä tuli muuten kanssa kokeiltua uutta tekniikkaa, kohokuviointia sellakalla. Ensin maalasin sellakalla ja siveltimellä korennon ääriviivat viikon kuivatetulle raa'alle savelle. Kun sellakka oli kuivahtanut, pyyhin märällä sienellä varovasti savea pois ympäriltä, ja sellakkakuvio jäi koholle. Savi sellakan alla jää myös selvästi sileämmäksi, kun sienellä hieroo vierestä hienompaa saviainesta pois.

Melkein jo näistä bonsai-jutuista ruukkujen myötä innostuin. Kukkapenkistä löytyi männyntaimi kidutuksen kohteeksi. Saapa nähdä, milloin innostus lopahtaa ja siirryn näihin Tukholman-tuliaisina tuotuihin rautalankaversioihin!