Uneton akkeliini kohtaa Iloisen kettuliinin
On siis kevät. Ulkona miljoona asiaa ja houkutusta, talven jäljiltä hirvittävä kuopimispolte, mutta eipä auta. Ensin on saatava koepinkat sileeks´. Tunnelma kotosalla on sen mukainen.
Insinööri on viisas mies, joten hän päätti lähteä mielummin 200 kilometrin päähän ajamaan polkupyörällä jyrkänteeltä alas, kuin jäädä hiipimään nurkkiin viikonlopuksi. Erityisen viisasta oli se, että natiainen lähti mukaan. Tosin pelkällä skuutilla ja mummilan tasamaastoihin.
Rauha laskeutui ja hartiatkin vähän. Kun päivän olin keskeytyksettä korjaillut kokeita ja elänyt pelkillä irtokarkeilla, kävin oikein kylillä syömässä toisen ihmisen laittamaa ruokaa. Ooh ja nam. Meditatiivisessa kevätkääryletilassa ajatus vaelsi jo parin viikon päään kevätjuhlaan, sitä kautta kesämekkoihin, sitä kautta kettumekkoon, sitä kautta kangastilkkuun, sitä kautta ompelutaidottomuuteeni, sitä kautta maksimaaliseen ketutukseen ja sitä kautta auton rattiin ja kotio ompeluhommiin.
Kaadoin lasiin punaviiniä, raivasin keittiön pöydän ja etsin pelit ja vehkeet ja tärkeimmän: Iloisen kettuliinin Kettu Kotimetsä -kankaan (1h).
Pähkäilin har-taas-ti kaavamuutoksia, laskin ja vertailin alkuperäiseen. Otin kolmesta edellisestä kaavasta parhaat palat. Piirsin kaavat. Tällä kertaa tarkasti. Varuiksi piirsin kaavanpuolikkaiden sijaan kokonaiset kaavat, jotta saisin varmasti tähdättyä ketun suippokuonon jonnekin muualle kuin tisseihin tahi -- no, kettuun. Tällä varmistin myös sen, ettei perspuolella kettu roiku pää alaspäin, kuten koemekko 3:ssa, jossa talokuosin mukaan perspuolen väki asuu Australiassa. (1,5h)
Palkitsin itseni lasillisella punaviiniä. Suurinta ajatustyötä vaativa osuus oli ohi. Paitsi se kankaalle mallaus. Mutta kokonaisilla kaavoilla se meni aika mutkattomasti. Kaavoja kankaaseen neulatessani huomasin, että pesun jäljiltä kankaassa oli kuivatustelineen kulman venyttämä venkula. En hermostunut (!), vaan silitin kankaan (!). (1h)
Kankaan leikkaus, punaviinin nauttiminen, ompelukoneen viritys, neulojen ja jalkojen vaihdot, puolaukset, punaviinin nauttiminen jne. Kyllä te tämän tiedätte - varmaan paremmin kuin minä. (1, 5 h)
Jotain hyötyä on siitä, että on kuuhullu, ja siitä, että tähän aikaan
keväästä käy niin hillittömillä kierroksilla, ettei uni vaan tule. Siksi voi loputtomasti katsoa mekon teko-ohjetta netistä. (½h)
OMGbananasin Vattenfall-tutoriaalin katselukertoja juutuubissa näyttäisi olevan 326. Niistä varmastikin 300 menee tämän kettumekon piikkiin. Mutta hyvin se on tehty, täydet pisteet! Ilman videota olisi taatusti jäänyt mekko tekemättä.
Ensimmäisiä ompeluvaiheita on niskakappaleen teko, ja koemekko 3:sssa, joka oli lirua joustotrikoota kuten tämäkin, niskakappale muikersi. Eurokankaan tuttu täti myi tähän ongelmaan kanttinauhan sijaan läpinäkyvää ja venyvää Framilastic-nauhaa. Sutaisin kummastakin koekappaleet, eikä niiden käyttöön ilmeisesti taidot vielä riitä. Nepä vasta muikersivatkin. Surautin pelkilteen. (1h)
Surruuttelin niin keskittyneesti koko koltun, että vallan unohdin punaviinit. Saattoi olla hyväkin asia se. (2h)
Vaan kylläpä jännitti aamuyöstä sovittaa retonkia. Ei kinnannut eikä kanittanut mistään, eikä ollut kettu vasten kettua pum, pum. Hurraa! Ja vesiputouspääntie on vaan ihana! Olin päättänyt tehdä mekosta täyspitkän, koska kangas oli niin kiva. Mitään maksimekkoa tällä pätkällä ei ole koskaan ollutkaan, sillä pienoinen yöpaitafiilis noista maksimekoista mulle aina tulee. Tiedä sitten, johtuuko kellonajasta vai mistä tällä kertaa.
Ylpeä olen kyllä itsestäni. Ensimmäinen vaatteeni ilman liimaa tai nitojaa. Kankaineen, lisähilipetööreineen, koeversioineen ja niitten lisähilipetööreineen, punaviineineen, terapiakäynteineen ja työtunteineen laskettuna on kyllä hyvä ja kannattava harrastus. Kätevä emäntä säästää itse tehden perheen vaatekuluissa pitkän pennin!
Kommentit
Lähetä kommentti