Juurta jaksain

Iskin silmäni vanhaan ja räjähtäneeseen taikinatiinuun serkkupojan antiikkiliikkeen kuvista. Täpinöissäni menin sitä ja muutamaa muutakin juttua mummulasta hakemaan. Vanne hajosi kuvanoton jälkeen, eivätkä tiinun puutapit jaksaneet pitää haristunutta rakennetta kasassa, ihan kuten serkkupoika oli varoitellutkin. Numeroin nopsaan puuosat uudelleenkokoamista varten. Alun perin ajattelin tiinua kasvimaalle kasvatuslaatikoksi, mutta nähtyäni sen livenä kiinnittyi huomioni upeaan kanteen. Pohjan vuosilukukin oli vaikuttava. Tiinun saisin uudella vanteella kasaan ja kasvimaalle, mutta kansi ansaitsisi parempaa.

Ei muuta kuin hankaamaan. Missä lie navetan vintillä tiinua lie säilötty ja kuinka kauan, pääskysenpaskaa ainakin riitti (lintujen lajintunnistus ulosteiden perusteella on mun talentti). Sisäpuoli oli hauskempi yllätys. Kuinkakohan vanhaa oli leipäjuuri tiinun seinämillä? Sitkeässä se ainakin oli! Paljonkin linnunpaskaa sitkeämmässä! Itse asiassa vasta teräsharja puri siihen. Juurta jaksain. Liotusta, mäntysuopaa ja desinfiointiainetta. Lopuksi kuivattelua teknisen tilan lämmössä. 


Tässä vaiheessa esittelin löytöä Insinöörille, ja ehdotin kannesta sohvapöytää. Sisälle tai ulos, riippuen siitä, tuleeko siitä kuivuttuaan hajua. Insinöörikin oli vaikuttunut tiinun kauneudesta. Varmaan siksi, että siinä oli numeroita. Kaikki insinöörit tykkäävät numeroista. 

                            

Suunnittelin, että kuivuttuaan sivelen siihen öljyt pintaan ja mietitään sitten jalat. Kuivumista odotellessa tekaisin Antti-isosedän Ameriikan-lusikoista ja vanhasta leipälaudasta meidän suosikkireseptille pidikkeen.


Sohvapöytäkäyttöön kansi todettiin heti liian pieneksi. Eikä ihan heti ole tullut vastaan sopivia jalkojakaan. Osmocolorin vaha odottaa kaapissa, mutta pöytä on käytössä. Lätkäisin kannen betonipöytäni päälle virkkuunurkkuuseen. Sopii kuin nenä päähän - toistaiseksi.



Ystäväinen lähetti pari päivää sitten postissa ihania kukkavirkkuita projekteihini. Kuvaa ottaessani hoksasin, että tässä virkkuunurkkuussa on muuten yhden ystävän virkkaama matto, toisen ystävän ompelema koukkupussukka, ja kolmannen tekemät villasukat.




Kommentit

Suositut tekstit