Kasvimaan kapinalliset

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.


Kasvimaan kaariportin vartijana rehottaa suuruudenhullu mustaherukka. Toisella puolella kasvava Huvitus-omenapuu on hädintuskin sitä korkeampi. Nokkoskäyte sai jättipensaan kasvamaan tänä kesänä entisestään. Onneksi portin vasemmalla puolella kasvanut Öjebyn-herukka muutti keväällä toiselle puolelle kylää, muuten olisin pulassa. Tästä yhdestä Mortista riittää meille ja vähän muillekin asti. Ylimpien oksien marjat jäivät persjalkaiselta poimimatta, ja silti saalista tuli yksi iso ja pari pientä ämpärillistä. 



Muutaman litran säilöin pakkaseen sellaisenaan smoothiekourallisiksi, mutta loput päätin mehustaa edellisvuoden pakkasmarjojen kaverina. Parin vuoden mehustustauon jälkeen olin unohtanut, miten pitkä rupeama se on. Poimimisineen päivän homma. Ei siinä tuntipalkka päätä huimaa, jos yhdeksälle mehulitralle laskeskelee hintaa. Toisaalta nostalgiatrippi, mehun tuoksu koko huushollissa, ja natiaisen ylistävät kommentit mehuvariaatioita maistellessaan olivat korvaamattomia. 


Sinnikäs oman tiensä kulkija on myös rukola. Kasvimaan laatikossa on sille raivattu ihan oma kortteeri, mutta jostakin käsittämättömästä syystä se on hypännyt laarista ulos, kiveyksen väliin. Tämän muuttoliikkeen olisin halunnut nähdä. On varmaan ottanut mallia viereisestä mäkimeiramista - sen tosin olen kylvänyt kiveykselle tahallani.


Nokkosia kasvoi tänä kesänä pihan nurkissa aika paljon, maa on siis hyvää. Syömäkelvottomaksi venähtäneistä tein keskikesällä tosiaan tosi jyrmyä nokkosuutetta: sulloin nokkoset isoon saaviin (siemenet toki pois), vettä ja kansi päälle. Puolentoista viikon kuluttua käynyt lääry lemuineen lähenteli kotirauhan häirintää. Onneksi rajanaapurit olivat mökillä ja sade tulossa, uskalsin holvata 1:10 -suhteella lantrattuna käytettä pitkin kasvimaata ja pihaa. Sipulit varsinkin ovat tavaraan ihan hulluina. Kastelu-urakan jälkeen oli vielä puolet jäljellä, ja kelpo tavara teki kauppansa toiseen naapuriin.

                          


Elokuun alkupuolella valkosipulit kurottelivat kiekuroineen taivasta. Porkkanat olivat jo syötävänkokoisia. Yhtä kasvatuslaatikkoa kesannoin veriapilalla, sen voisi niittää vielä toistamiseen. Pinaattia tuli kelpo satsi pakkaseen, mutta toinen kylvö epäonnistui jälleen. En ole onnistunut siinä koskaan. Sipuleista kasvoi valtavia, kehäkukka kylväytyy syksyn väriläiskäksi itsekseen. Ei liene vaikea arvata, mikä on minun ja seiskaveen lempiväri...






Kommentit

Suositut tekstit