50 kilon wunderbaumit

Nyt on omenoita säilötty kaikissa mahdollisissa muodoissa: Huvitusta ja Erstaa soseena pakkasessa ja hillona jääkaapissa. Valkealan syysomenoita ja siemenestä kasvatettua mysteeriomppu Originalia laitoin lohkoina pakkaseen (näppärät piirakkavärkit). Valkealaa on varastoituna viileään autotalliin syöntiomenoiksi ja mummulaan vietiin sitä laatikollinen syyslomalla. Paluukyydissä mukaan lähti muutama laatikollinen sen seitsemäätoista sorttia kesä- ja syyslajikkeita mehustettavaksi. 

Mehustusaseman toiminta oli minulle uutta. Moni oli sitä kehunut, ja lehdessäkin oli kuukausi sitten juttua. Jyvässeudulla omenoita oli kylmästä kesästä huolimatta tullut yllättävän paljon, joten sain mehustusajan vasta kolmen viikon päähän soittamisesta. Onneksi olin ajoissa liikenteessä ja kelit olivat viileät, joten jopa Huvituksia säilyi varastossa siihen asti. Vain kolmisenkymmentä odottamiseen kyllästynyttä omenaa sai tyytyä Mustankorkean roska-auton kyytiin.

Alkuviikosta meille tuli autotalliin sähkömies hääräämään, joten omenat piti siirtää autosäilytykseen. Reilu 50 kg omenoita takapaksissa toi parissa päivässä melkoiset aromit autoon. Eipä siinä, kyllä se teolliset wunderbaumit voittaa!

Mehustamon pihassa oli hyvä, jos ehdin auton sammuttaa, kun ystävällinen mehustajaukko oli jo kärryjen kanssa auton takaluukulla nostelemassa omppukoreja kyytiinsä. Omenat kipattiin pesualtaaseen, josta ne liukuhihnakyydillä nousivat pienissä erissä murskaimeen.

 

Murskauksen jälkeen massasta puristettiin neste pois ja mehu pastöroitiin. Kun mehu saavutti oikean lämpötilan, se päästettiin letkua pitkin hanapussukoihin. Ei voi kuin kehua LC Jyväskylän mehuaseman pyörittäjiä! Vauhti oli melkoinen (tämä kaikki tapahtui vartissa), ja omenantuojia saapui koko ajan lisää. Siitä huolimatta sain koko ajan iloisen seikkaperäisen selostuksen siitä, mitä mehustusprosessissa tapahtuu ja mihin tämän vapaaehtoistyöhön perustuvan mehustusrulijanssin varat ohjataan. Myös tieto siitä, että ylijäänyt massa viedään biopolttoaineeksi, lämmitti mieltä. Kaikki otetaan talteen, eikä omenoista tule ongelmajätettä. Hitakaan ei päätä huimaa. Näin pienellä mehustusmäärällä litrahinnaksi tulee vajaa pari euroa, mutta jos omppuja olisi enemmän, niin reiluun euroon pääsisi. Se ei ole paljon.

Viidestäkymmenestä kilosta omenoita tuli liki 30 litraa mehua. Sitten vain kuumat mehupussukat kyytiin, ja autonlasit huurussa kotiin odottamaan jäähtymistä ja maistelua.

Niin helppoa tämä oli, että mehustetaan jatkossakin. Näiden hilloamisessa olisi ollut järjetön urakka. Iso plussa myös siitä, että pastöroidut pussukat säilyvät huoneenlämmössä liki vuoden (ei liene pelkoa), eikä tarvitse ostaa toista pakastinta.

Hyvää oli! Sen verran sirmakkaa, että kärsii laittaa sekaan vettä puolet. Ensi kerralla jätän väkevimmät lajikkeet hilloksi, ja mehuksi päätyvät makeammat. 

Kelpaa tässä räntäsateessa omena-autolla huristella (tuoksu ei ole hävinnyt viikonkaan jälkeen). Muutamia omenoita jätin puihin linnuille. Kun saisi tänä viikonloppuna vielä jänisverkot puiden suojaksi, niin saisi talvi tulla. Optimistin pulkka odottaa jo terassilla.