Kesäpäivä kahvilanpitäjänä

Tänään vietettiin ravintolapäivää, meillä kesäkahvilan merkeissä. Tenava oli suunnitellut kesätapahtumaa keväästä saakka, joten ehdotukseni kahvilasta meni heittämällä läpi. Työnjakokin oli selkeä, tenava hoiti suunnittelun ja minä torppasin parhaat ideat, kuten Hevisauruksen keikan, jättimäisen puulavan, ja erinäiset pyrotekniset viritykset. Tilalle ehdotin musiikit soittimesta (tämä muuten tyystin unohtui!), iloisenväriset viirit ja saippuakuplat. Sen verran kaukana näkemyksemme olivat, että jouduin lupaamaan tarjoiluun vielä vaahtokarkit ja mokkapalat.

Männäviikolla aloitin varsinaisen valmistautumisen googlettamalla viirinauhojen teko-ohjeita. Pirkales, niissä tarvittaisiin ompelukonetta. Hetken tuuminnan jälkeen hurautin ompelukoneen sijasta Etolaan vahakangasosastolle ja leikkautin 40-senttisiä soiroja iloisenvärisistä kankaista. Kotona kangas taitokselle, saksilla siksak kolmioiksi, ja liimaa väliin. Muistinpa vielä jättää pyykkinarulle kujan yläosaan... Vot! Kestävät myös sadetta.

Edellispäivänä minun leipoessani pääsuunnittelija keskittyi aamullisen kirpputorikeikan saaliista nauttimiseen, eli lueskeli akuja pihakeinussa ja ohjeisti strösseleiden värissä. Ensikertalaisena en uskaltanut laittaa kutsua isoon jakoon, vaan kutsuin lähinnä naapureita ja ystäviä. Aika hyvin laskelmat kävijöistä pitivät paikkansa, eikä huomenna tarvitse montaa piirakkapalaa töihin viedä rääpittäväksi. Mokkapaloja olin tehnyt viimeksi kotitaloustunnilla, Pastanjauhantaa-blogista löytyi mainio kasvispiirakka, ja porkkanakakun tusasin kuppikakuiksi. Pääsuunnittelija oli kyllä paikkansa ansainnut, sillä mokkapalat menivät viimeisten vieraiden suihin.


Nämä siis varsinaisia kahvilavalmisteluja. Ihan näin kepeästi ei homma totta puhuen mennyt, vaan pitkin kesää tämä päivämäärä on ollut mielessä. Koska kutsussakin luki ´puutarhakutsut´, oli erinäisten projektien deadline juurikin tämä päivä. Viime viikolla saimme viimein pergolan pultattua pihalaattoihin kiinni, ettei tuuli sitä vie. Risuaitaprojekti valmistui ja istutettavat pensaat pääsivät multiin. Autokatos palasi betonitehtaasta alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Edellispäivänä mies putsasi omatoimisesti kiveyksen painepesurilla ja rapsipa vielä laattasaumoista sammalta ja rikkaruohoja! Homma, joka oli odottanut tekemistään kolme vuotta. Illalla totesimme tällaisen kirittelypäivän hyväksi juuri tähän vuodenaikaan.


Illansuussa pihakeinussa totesimme päivän onnistuneen yli odotusten. Kahvittelijoita kävi tosi kivasti, oli mukavaa nähdä naapureita ja ystäviä, sää oli mitä parahin, tunnelma rento ja kaikki toimi. Huomenna kiikuttelen kassalippaan paikallisen partion vetäjälle, menevät tuotot taatusti hyvään tarkoitukseen.

Pääsuunnittelijakin oli tyytyväinen. Ensi vuonna on kuulemma mukana rekka ja lava.