Viimeistä päivää

Tiistaiaamun vilkaisu säätiedotukseen pisti päiväohjelman uusiksi. Seuraaviksi päiviksi povattiin sateita ja ilman viiltentymistä. Ihan tuli hätä, että nyt vietetään viimeistä kesäpäivää. Siispä tuli korkea aika tehdä viimeiset istutukset ja kärrätä satoa talteen. Jäätelöäkin oli ostettava ja illan kruunuksi sovittiin uimareissu. Näitä ennen oli kuitenkin pyörähdettävä päivä töissä.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että viimein saapuneet lämpöiset aurinkopäivät olisivat olleet yhtä kurjuutta töiden aloituksen kanssa. Päinvastoin, lasku on ollut pehmeä. Työt ovat unohtuneet samantien kotiin tullessa, kun koko ilta on oltu pihalla. Suuremmin en kuumuudesta piittaa, mutta tällaisen vilpoisen sadekesän jälkeen myönnän nauttineeni lämmöstä minäkin.

Kahden viikon lämmin jakso teki ihmeitä ympäristössä. Kasvihuoneessa tomaatit alkoivat kypsyä pikavauhtia, mutta kylmät yöt hyydyttivät kurkut täysin. Viimein omenat alkoivat punertua ja kasvaa. Huvitus ja Valkealan syysomena suorastaan notkuivat omenoiden painosta! Viimein Valkealan ompusta katkesi iso oksa, minkä seurauksena mies päätyi väsäämään puista narujen avulla yhden sortin juhannussalkoja. Kypsiä omenat eivät ole vieläkään - ei edes Huvitus, jota on yleensä päästy syömään jopa kesäkuun lopussa.

Kuumuuden keskellä talvivalkosipulit alkoivat kellastua, joten talikoin ne ylös. Mahtavan kokoisia! Alexandra on kyllä pettämätön lajike. Paviljongista virittelin vampyyrivapaan humppavyöhykkeen, sen suojissa oli hyvä kuivattaa saalis. Viikon auringossakuivattelun  jälkeen ripsuttelin mullat ja ulommaisen kuoren pois ja vein sateen alta sipulit teknisen tilan pimeyteen ja kuumuuteen loppukuivatukseen. Syyskuun lopulla pitäisi olla valmista tavaraa loppusäilytykseen.

Pinaatit keräsin, huuhtelin ja pussitin valmiiksi annospussukoiksi. Talvella vain lehtien ryöpsäytys, maito veden tilalle ja sauvasekoittimella surautus, niin pinaattikeitto on suurustusta vaille valmis. Vattuja omasta pihasta tuli tänäkin kesänä pakkaseen ämpärillinen. Toinen mokoma on varmaan mennyt suoraan suuhun. Lämpöjakso kypsytti Maurin makeat nopsaa tahtia. Mustaherukoissa meinasi käydä köpelösti, ne kun olivat kypsyneet salavihkaa ja putoilivat jo pensaista. Yhtenä iltapimeänä putsasin toisen pensaan, ja naapurin kanssa höpötellessä toisen melkein huomaamatta. Kirsikat olivat sen verran väkeviä, että ne soveltuvat parhaiten viinantekoon. Nyt on satsi sitäkin jääkaapissa.

Viimeisenä puuhana virittelin vielä Nakke-ruohonleikkurille sähkölangat paviljongin ympärille ja laajensin paria kukkapenkkiä. Siinä vaiheessa iltaa ruohonleikkurit lauloivat joka puolella asuinaluetta, muutkin tekivät hommat sateen alta pois. Rannalla oli ennätysmäärä väkeä, muutkin olivat viettämässä viimeistä kesäpäivää.