Kesän betonikokeilut

Murehet sikseen. Aika katsoa kesän muita piperryksiä - vaikka betonista läärättyjä.

Elokuun alkupuolella piti siivota työhuonetta ennen töiden alkua. Jotenkin se lipsahti betonimunien tekemiseksi.Siivilöin S-kolmikymppisestä isoimmat kokkareet, ja tein notkean lääryn. Tratti munankuoresta läpi, ja tikulla lääryt läpi. Aika luonnettakasvattavaa hommaa, sanon. Juuttaan hitaasti kuivuivat, mikä on hyvä.

Reilun viikon kuivatuksen jälkeen rapsuttelin kuoret irti ja tuunailin. Hyvä vaihtoehto mandalahenkiselle värittämiselle.

Syksyn tullen näille voisi tehdä risupesät. 

Betonimuottien metsästysmatkalla kirppikseltä lähti mukaan vanha Askon sohvapöytä. Ruuvailin trumpettijalan irti pöytälevystä ja mallailin sopivankokoisen vadin. Pohjalle pitsiliina ja lääryt päälle. Onneksi tein useampia vaihtoehtoja, sillä pääsääntöisesti liinat olivat liian paksusta puuvillalangasta virkatut. Paras jälki jäi pellavaisesta, ohuesta nirunarupitsistä. 

Pitsikuviota korostin askartelumaalilla. Maalin kestävyys tuli testattua kesän aikana kasvimaan laatoissa. Alkukesästä natiainen ystävineen päästi taiteelliset kykynsä valloilleen, ja kasvimaan laattoihin maalatut pyllynkuvat ovat kestäneet hämmentävän hyvin paahdetta (tänä kesänä, hah!) ja sateita (sitäkin enemmän). 

Lopuksi sivelin betonilevyn saunasuojalla. Samalla aineella on nyt vedetty nurmikkokin, kun 2/3 pullollista kippaantui väsyneistä käsistä.

Mutta hieno tuli! Tässä on tullut jo muutamana rauhallisena aamuna juotua aamukaffet ja suunniteltua syksyn keramiikkatöitä. Ja tuo ystävän virkkaama matto sopii kuin nenä päähän tähän sohvanurkkaukseen. Vielä puuttuu rahi. Visio on jo.

Betonoosiin sairastuneiden kesän villitys on ollut pyyhkeiden, pitsiliinojen, lastenvaatteiden, pehmoeläinten ja nukkien dippailu betonilääryissä. Kauneus tai kauheus olkoon katsojan silmässä. Siinä vaiheessa alkoi kuitenkin kiinnostaa, kun näin jonkun tehneen suuren lyhdyn pontsosta jumppapallon avulla. Kirppiskierrokselta mukaan tarttui lasten puuvillalangasta virkattu versio, joten päätin kokeilla minäkin. Säkin pohjalla oli sen verran S-kolmikymppistä, että tein tosi notkean kuralääryn ja upottelin etukäteen kastelemani pontson sinne. Sitten asettelin sen kuivumaan puolipyöreän lampunvarjostimen päälle. Muutaman päivän jälkeen pontso oli vielä jonkin verran taipuisa. Onneksi, sillä muuten olisi jäänyt lampunvarjostin sisään! 

Höpisin ongelmaa pihalla naapurin ystävälle ääneen, ja totesin lattialaastin ehkä auttavan asiaa. Saman tien naapuri haki autotallistaan lattialaastin jämät, ja minä lääryä sutimaan. Toinen ystävä toi kasan pitsiliinoja testattavaksi. Aika nopeaa touhua, vaikka lattialaastin vellominen olikin tottumattomalle melkoista opettelua. 

Pontso jämäköityi ja siitä tuli kyllä kivan näköinen. Kestää päivänvaloa. Isommista pitsiliinoista tuli ihan nätit kipot kanerville. Pienistä tuikkupitsikipoista ystävä totesi, että ehkä hämärässä silmät kiinni ja sokeille vieraille. Hyvin sanottu.