Uunista ulos

Keramiikan huomaa tähän aikaan vuodesta olevan rakas harrastus. Kun muita touhuja toivoo joulutauolle jo marraskuun lopussa, tämän ei toivo taukoavan lainkaan. Ehkä tauko on kuitenkin tässäkin hyvä asia, on aikaa ottaa askel taakse ja tarkastella syksyn tuotoksia.

Syksy on ollut keramiikkaryhmässämme hyvä, jokaisella polttokerralla on uunista tullut useita hienoja töitä! Totaalisen keturalleen menneitä on tullut aika vähän. Muutamat uudet lasitteet ovat yllättäneet iloisesti, mangaanioksidin ja pullovihreän muodostamaa pronssinhehkua näkyy nyt aika monessa työssäni. 

Alkusyksystä innostuin mekkosten tekoon. Muusanani oli nöpönen tyttövauva, tuleva kummityttöni. Mekot olivat samalla hyviä lasituskokeiluja, muutama onnistui kehyksiin asti. Taustalle sopivat paperit, tekstit ja piirrokset kehysten sisään, sitten vain Pattexilla keramiikat lasin pintaan kiinni. Oma suosikkini on siipitaustalla oleva pronssisenvihreä mekko. Se ja punakeltainen saivat hyvän kodin ystävän luota ja lähtivät niin nopeasti, etten kunnon kuvaa ehtinyt ottaa. Pieni keltainen meni kummitytölle. Iso vihree etsii vielä kotia, ja muutama on tulossa uunista parin päivän päästä.

Mieluisimman yllätyksen järjesti sudenkorento. Sen värit osuvat aika lähelle oikeaa, kiitos oksidin ja lasinsirujen. Sopivat kehykset korennolle sain vanhasta ikkunasta. Näistä olisi kiva tehdä vaikka kolmen sarja eri oksideilla, ikkunanpokiakin vielä olisi. Sain niitä useammat syyslomalla lapsuuden kuoronopettajan tavatessani.Ne ovat kuulemma Keuruun kunnalliskodin vanhoja ikkunoita. Kuoro-opettajan aitasta sain myös ruosteisia aarteita tuleviin pihaprojekteihin, mutta se on ensi kesän juttu se.

Syysloman jälkeen verestin viimevuotisia muistoja mustasta savesta ja kaoliinista. Tein jo seinällä olevaan sudenkorentosarjaan sopivan ison vadin.

Viime viikolla ostin varsinaisen löydön, vanhan kirjapainokastin. Ensihätään asettelin siihen kaikkea mahdollista keramiikkasälppää, mutta kevättä varten on visio.