Huikea syksy!

Aurinkoisia päiviä toinen toisensa perään, muutamana yönä pakkasen puolella piipahdus. Mustaherukat ja toinen etupihan purppuraompuista on pudottanut suurimman osan lehdistään, toinen taas hädin tuskin yhtään.

Kurjenpolvi ei ymmärrä lopettaa kukkimistaan, pensashanhikit näyttävät viimein muultakin kuin risuaidoilta. Ruusunkukinta lähti kolmannelle kierrokselle. Keltainen kesäkurpitsa villiintyi puskemaan satoa riesaksi asti. Onneksi naamakirjan kautta saa kaiken jakoon nopeasti, eikä tarvitse heittää hyvää tavaraa kompostiin. 

Naamakirjan kautta uusiin koteihin lähtivät myös pitkin pihaa levinneet vatuntaimet. Puskat ovat keskellä nurmikkoa, joten tavallisesti karsinnan hoitaa Nakke. Koska hän on edelleen pois pelistä, ponkii vattua sieltä täältä. Eniten mansikkapenkistä, koska mansikkakangas toimii lähinnä lannoitteena kaikelle ei-toivotulle. 

Samalla jatkoin menestyksekkäästi tämän kesän tavoitettani pitää vatun kesäkasvu maltillisena 150 sentissä. Ensi kesänä eivät roiku vatut Naken tillisteltävänä! Tänä kesänä marjoneet oksat leikkasin alas ja kasasin risuaitaan hyönteisten iloksi ja talvehtimispaikaksi. Ja näköjään lintujen ruokinta-automaatiksi, sillä  seuraavana päivänä risuaidan kimpussa hääräsi jos minkämoista tinttiä. 

Pari päivää olen puuhastellut kasvimaalla. Siellä siivoilu on onneksi kivaa! Valkosipulit on nostettu ylös, ja nyt ne ovat talon teknisessä tilassa kuivumassa. Siellä on pimeää ja liki 30 astetta lämmintä - tuleepahan kaukolämpöputken hukkalämpö hyödynnettyä sipulinkuivatukseen. Sipulimaa odottaa kääntämistä ja kesän  ajan jälkikäyneen kompostin levittämistä ennen kuin istutan sinne talvivalkosipulit. Saa odottaa vielä ainakin viikon, sillä en henno niittää sipulipenkkiin levähtänyttä kehäkukkamerta. Natiaisen kanssa napsin jo kypsyneitä siemeniä talteen kylmäkäsittelyä ja ensi kesää varten. Omaan käyttöön en niitä enää tarvitse, sillä tehokkaasti ovat lempikukkani omin avuin kylväytyneet pitkin kasvimaata. Siemeniä on kiva antaa vaikka keväällä tuliaisina. 

Loppuun vihdoin keramiikkauutisia. Mitään valmista ei tietenkään vielä kahden kerran jälkeen ole, mutta itselleni uutta kipsilevylle kaivertamisen tekniikkaa Brykin näyttelyn innoittamana olen kokeilemassa. Täydellisen kahvikupin metsästys jatkuu myös. Viime vuonna tekemäni mosaiikkikaupunkimaisema on liimaamatta kastiin. Merkki siitä, etten ole siihen tyytyväinen. Ensimmäisellä tapaamiskerralla tupisin tätä puoliääneen, mihin opettaja luokan toiselta laidalta huusi, ettet kyllä varmasti tee sitä uusiksi. Teen salaa. Nappula kerrallaan.