Kalkkisjuttu

                   

Kevättalvella luin ensimmäisen jutun kalkkimaaleista. Epäusko valtasi mielen. Ei pohjatöitä. Maalattavilla pinnoilla ei väliä: puuta, metallia, muovia, kangasta! Koko ajatus sotii fysiikan lakeja vastaan. Pakko testata.

Hain Minimanista valkoisen Chalky-Chick -tuubin ja sarjan vahan. Maalailin tummat ja muovimaisen liukkaat puujäljitelmäkehykset kolmeen kertaan ilman mitään pohjatöitä. Maali tarttui ihmeen hyvin, ja kestää hämmästyttävän kovaa kynnellä raapimista. Siveltimen jäljet näkyvät hieman, mutta se kuuluu tähän juttuun.

Tähän juttuun kuuluu myös hinkkaaminen ja kulutetun näköinen pinta. Nälkä kasvoi syödessä, joten ostin Sinellistä turkoosia Chalky Vintage Look -maalia. Maalasin näiden kehysten ja muutamien muidenkin taustapahvit ensin turkoosilla, ja seuraavana päivänä pariin otteeseen valkoisella päälle. Kolmantena päivänä hioin paikoin hiekkapaperilla turkoosin pinnan näkyviin. Tästä tuli kiva!

Kaapissa pyöri Ikeasta ostettua turkoosia Behandla-kuultomaalia sekä puurasia. Nämä nippuun, valkoista pari kerrosta päälle, hionta, ja hyvä tuli. Se täytyy tuosta Chalky Chick -maalista sanoa, että tiukassa istuu. Sain hangata hiekkapaperilla ihan tosissaan, että turkoosi tuli näkyviin. Mutta hurjan helppoa tämä on. Enää en ihmettele, miksi ihmiset tähän hurahtavat.

Seuraava askel oli yöpöytä. Tähän halusin tehdä varuiksi pohjahionnan, sillä yöpöydän pinta oli tosi karseassa kunnossa olevaa petsattua viilua, ja pöytätason pitää kestää jo vähän kulutustakin. Taas alle turkoosia kalkkimaalia, päälle sivelin 2 kerrosta Annie Sloanin murrettua valkoista. Mitäpä hyväksi havaittua kaavaa rikkomaan: taas kulutusta hiekkapaperilla oikeisiin kohtiin, ja laatikon nupin vaihto pöllömäksi. 

Jossakin vaiheessa kukankastelijan käsi tärräsi, ja alatasolle roiskahti vesipisara. Jopa alkoi siitä maali pehmetä ja irrota raapaisulla. Senpä tähden vetelin pöytäpinnat himmeällä Kiva-kalustelakalla kolmeen kertaan. Sitä ei juurikaan huomaa, mutta jos nyt kaatuu vesilasi, maailma ei.

Pihalle tein vielä testikyltin. Kolmea eri väriä, takana valkoinen. Etupuolen vetelin kalustelakalla, takapuolen valkoiseen tein kokeeksi yhden laudan lakalla, toisen vahalla ja kolmannen jätin ilman. Saapa nähdä, miten sää näihin vaikuttaa. 

Maaleja on vielä jäljellä, sillä ne ovat tosi riittoisia. Seuraava uhri odottaa jo natiaisen huoneessa. LIPASTO, ei natiainen. Vaikka kuulemma nahkaakin näillä maalaisi...