My Pride and joy!

Kesän varsinainen pääprojekti on tässä.

Sain käsiini toisen singerin. Edellisen tuunauksesta oli vierähtänyt kaksi vuotta, ja siinä ajassa kultautuvat muistot tehokkaasti. Koneosa oli tuhoon tuomittu, mutta tosi huonoltakin näyttävistä jaloista saa kovalla työllä hienot, koska ne ovat valurautaa. Mummu huokaili sivusta, mutta auttoi sullomaan ruosteisen komeuden muovisäkkiin ja sitten peräkonttiin kotiinviemisiksi.

Kun loma alkoi, alkoi hinkkaus. Teräsharjalla piti nysvätä jokikinen lokonen läpi. Ja niitä lokosiahan singerissä riittää! Olin kokonaan unohtanut tämän vaiheen. Onneksi vieressä oli jo fiksattu kone, muuten olisi usko loppunut. Toisaalta työhön kannusti myös se, että hankaamisen tulos näkyi niin selvästi. Myös naapureille kiitokset tsempistä! Kahden tunnin jälkeen hävisi oikeasta kädestä tunto. Yöllä piti herätä venyttelemään. 

Kaiken hankaamisen jälkeen oli vuorossa melkeinpä inhottavampi vaihe. Hellamustan levitys. Koska tämä tapahtuu pelkällä oikean käden etusormella (on siinä toki rätti välissä), on etusormikuolio lähellä. Niin nytkin.

Viimein koitti ilta, jolloin jalat olivat valmiit. Siitä alkoi varsinainen suunnittelutyö pihapöydäksi. Nykyinen terassin neljän hengen pöytä jää usein pieneksi, sillä aika usein ulkona syödessämme pemahtaa enemmän porukkaa paikalle. Siispä otin mittoja isosta ruokapöydästämme sisällä, ja päädyin 230 x 100 -mittoihin. Mallailin irtolaudoilla singerinjalkojen paikat ja tein piirustukset (!!).

Piirustusten kanssa huristelin Puukeitaalle, ja pyysin sellaista lankkua, että viinilasi pysyy sen päällä pystyssä. Puujamppa tajusi heti kupletin juonen ja esitteli kaksi vaihtoehtoa, laski mitat, sahasi lankut määrämittoihin ja auttoi kantamisessa. Nuoriso-osasto oli mukana ihastelemassa trukkeja ja lueskelemassa puoliääneen puujamppojen lautavaraston seiniin kirjoittelemaa huumoria. Oli kotimatkalla paljon juteltavaa.

Kun ladoin lankut peräkontista singerinjalkojen päälle, ne näyttivät heti hienoilta!

 

Seuraavana iltana ajelin Rismaan maalinhakuun. Nyt piti saada väriä elämään! Kolmen värilastua kourassaan maalinsekoittaja nielaisi kerran ja totesi: "No on väriä. Mihin nämä tulee?" Minä olisin ostanut ulkomaalia, mutta värijamppa esitteli uuden vesiohenteisen sisä- ja ulkokalustemaalin, joka kestää paremmin iskuja ja värit pitävät auringossa paremmin pintansa. Kelpasi! Kassaihminen meni värit nähtyään ihan pähkinöiksi ja kyseli myös, mitä aion niillä maalata. Totesi lopuksi, että alkoipa oma terassinöljyäminen tuntua tylsältä.

Yöllä ei meinannut tulla uni silmään, kun maalaaminen poltteli niin. Ensimmäisenä vetäisin lankun pintaan pinkit (Karamelli). Huhhuh. Aika räväkkä. Huhhuh. Putte-possun nimipäivien teemaväri oli valittu.

Sitten oli vuorossa vihreä (Wasabi) ja lopuksi turkoosi (Mosaiikki). Heti helpotti. Sointuivat tosi hyvin yhteen, ihan kuin valitsemieni lastujen mukaan pitikin. Alun perin olin aikonut vetää pari lankkua valkoisella ulkomaalilla, mutta päätin kuitenkin pysyä yhdessä maalilaadussa. Joka värillä oli erilainen pensseli, ja niissä oli tosissaan eroja! Hyvällä pensselillä on kiva maalata. Näitä värejä tosin olisi maalannut vaikka hammasharjalla, eikä virnistys olisi laantunut silloinkaan.

Seuraavana päivänä maalasin lankut vielä toiseen kertaan. Sitten mallailin singerit puutarhaan ja lankut päälle. Ooooo! Sateenkaaripöytä oli varsinainen Pride-viikon huipennus!