Tie helvettiin on silattu hyvillä aikomuksilla

Joululomalla oli viimein aikaa ryhtyä ompeluhommiin. Sitä varten kaivelin kaappeja ja kässäjemmoja tilkkulöytöjen toivossa. Hermo meni ensimetreillä, kun kaikenmaailman epämääräistä nyssäkkää ja nassakkaa tuli kaapin uumenissa vastaan. Tsempit sille, joka mun työhuoneen joskus kuolinsiivoaa. Mitään ei ole heitetty pois. Ikinä. Mua ei oo konmarituttanut koskaan. Sen sijaan innostuin tekemään lankatöiden inventaarion.

Ihmiseksi, joka ei osaa virkata tai oikein kutoakaan, minulla on ihmeen paljon lankoja. Ihania värejä, pehmeitä palleroita, kirkkaita ja suuruudenhulluja visioita, muttei oikein mitään valmista. Inventaarion perusteella olen erikoistunut sukanvarsiin. Niitä löytyi vajaat kymmenen, yleensä ilman paria. Jotenkin sen varren kutomisen jälkeen muistan, etten osaa tehdä kantapäätä. Into tyrehtyy yhden sukanvarren jälkeen. Joukosta löytyi myös yksi ehkä-kaulus. Ilmeisesti villapuseroon. Kukapa noita vuosikymmenten takaisia suunnitelmia muistaa.

 

Yhden muistojaherättävän, kohta 20 vuotta vanhan projektin, pohjasedimenteistä löysin. Alkurakkauden huumassa oli insinööri ollut lähellä saada joululahjaksi kutomani sukat. Valmiina jo kahdet varret, toisessa kantapää ja jopa jalkapöytää tehtynä. Kokonsa perusteella varret olivat pikkulapselle tai narujalalle tehdyt, kantapää oli aika hyvä, mutta jalkapöytäosuuden ympärysmitta lähenteli pipoa.

Toinen vanha projekti on verkkovirkkauksella aloittamani huivi. Muistan, että oli ihan hiton tylsää sitä tehdä. Ehkä tuosta alusta saisi jonkun sipulipussukan kurottua. Isoäidinneliöistä tehtävä suuruudenhullu vilttiprojekti näköjään tyrehtyi myös. Tarviiko joku nallenpeittoja?

Viimeisin projekti on vapaavirkkauspyörylöistä tehtävä huivi. Pyörylöitä kyllä riittää, muttei hajuakaan siitä, miten ne toisiinsa liitetään. Aaarhgh!

 

Olen selvästikin keräilijä. Jo lapsosna keräilin kaikkia juttuja, mitä nyt lapset keräilevät. Vanhpieni muutossa löytyi esimerkiksi pari tarra-albumillista vessapaperinäytteitä (käyttämättömiä!) eri maailmankolkista ja kiintoisista paikoista eduskuntatalosta Pyhän Markuksen kirkkoon. Ei tästä niin kauaksi ole tultu. Joululomalla keräilin mökillä risuja kaadetuista rantakoivuista. Mutta näistä tulee keväällä jotain valmista!