Uneton akkeliini kohtaa Iloisen kettuliinin
On siis kevät. Ulkona miljoona asiaa ja houkutusta, talven jäljiltä hirvittävä kuopimispolte, mutta eipä auta. Ensin on saatava koepinkat sileeks´. Tunnelma kotosalla on sen mukainen. Insinööri on viisas mies, joten hän päätti lähteä mielummin 200 kilometrin päähän ajamaan polkupyörällä jyrkänteeltä alas, kuin jäädä hiipimään nurkkiin viikonlopuksi. Erityisen viisasta oli se, että natiainen lähti mukaan. Tosin pelkällä skuutilla ja mummilan tasamaastoihin. Rauha laskeutui ja hartiatkin vähän. Kun päivän olin keskeytyksettä korjaillut kokeita ja elänyt pelkillä irtokarkeilla, kävin oikein kylillä syömässä toisen ihmisen laittamaa ruokaa. Ooh ja nam. Meditatiivisessa kevätkääryletilassa ajatus vaelsi jo parin viikon päään kevätjuhlaan, sitä kautta kesämekkoihin, sitä kautta kettumekkoon, sitä kautta kangastilkkuun, sitä kautta ompelutaidottomuuteeni, sitä kautta maksimaaliseen ketutukseen ja sitä kautta auton rattiin ja kotio ompeluhommiin. Kaadoin lasiin punaviiniä, raivasin
