Hetspöhotelli

Joku tuossa kesän aikana kyseli, myrkytänkö pihalla. En enää.

Alkuvaiheessa pihanrakennustöissä nykäistiin Roundupilla pellonpohja tainnoksiin, ja sitten nurmikonteon alta kuolleet kasvit pois. Ekana kesänä tuuttasin puutarha-aerosolia kirvoille omppupuissa ja kukkivissa koristepensaissa. Olin satavarma, että jokaisella hyönteisellä oli vaan pahat mielessään koko ajan! Näin meni kaksi kesää. Kasvihuoneeseen tuli ensimmäisenä kesänä kirvoja, joita älysin jahdata miedommalla liuoksella, mäntysuovalla siis. Sitten koitti kesä, jona en nähnyt leppäkerttuja.

Vaikkei olisikaan muuten hyönteisihminen, täytyy olla kyllä läpensä paha, jos ei leppäkertun nähdessään helly mieli. Ja niiden katoaminen mietitytti kovasti. Myös mehiläisiä näkyi lentelevän harvakseen. Toisekseen pappa oli tehnyt pihaamme muutaman linnunpöntön, enkä halunnut tiaisenpoikasille ruuaksi puutarha-aerosolilla maustettuja hetspöjä. Siispä myrkyt jäivät kaappiin. 

Nyt myrkyt ovat pysyneet kaapissa muutaman kesän, ja piha voi paremmin kuin koskaan. Leppäkerttuja on puutarhassa todella paljon, samaten kimalaisia ja kaikenmaailman pörriäisiä. Ruusuissa on kirvoja - ja elämä jatkuu. Omenoissa (Varsinkin Huvituksessa) oli tänä kesänä pihlajanmarjakoin porailuja - ja ne pystyi haukuilla kiertämään. Kasvihuoneessa ei ole ollut kahteen vuoteen yhtään kirvoja, Liljakukot ovat syöneet parina vuonna liljankukat, viime kesänä viisivuotias metsästeli helposti havaittavia kukkoja purkkiin mielellään. Ajattelin nyhtää liljat irti, kun eivät ole lempikukkia muutenkaan, mutta tuossapa ne näyttävät vieläkin olevan.

Sota on vaihtunut rinnakkaiseloksi, jopa hyysäämiseksi. Olen näperrellyt hyönteisille useita suojapaikkoja. Keramiikkarinkuloitten sisälle laitetut järviruokopätkät antavat suojaa omppupuun oksilla. Kirppikseltä löytyi oikea nikkarin tekemä hotelli, kaupan alelaarista toinen. Pappa teki bambuputken pätkistä oksille ripustettavia leppäkertturavintoiloita: putken keskelle suojaan laitetaan rusina, jolla voivat pirkot käydä välillä herkuttelemassa.

Kaava-alueella on aina oma hommansa hävittää kaikki risu- ja oksajäte. Samaten mullat ja muut maat, joita tulee helposti kottikärryllinen yhtä puuta istuttaessa tai kaikenmaailman kuoppia kaivellessa, pitää hävittää jonnekin. Loppukesästä junttasin maahan pari puupaalua, joiden väliin aloin kerätä risuja ja muuta oksajätettä pihalta. Vallan näppärästi sain piiloon ruman pressulla peitetyn multakasan, joka saa nyt rauhassa huilailla pari vuotta rikkaruohojen kuollessa tylsyyteen pimeässä. Risuaidassa käy melkoinen kuhina ja sutina, kun nostelen oksat lehtineen kasan päällimmäiseksi. Monenlaisia mönkijöitä ja lintuja siinä näyttää viihtyvän. Miehen silmä tottui alkuvaiheen siisteihin koivurisuihin. Syksymmällä aita näytti jo kuulemma levottomalta risukasalta. Niinpä. Minusta se näyttää täytekakulta. Juhlikoot nyt, hyönteiset!

Myrkkyihin en hevillä palaa. Sanoo hän, jonka pihalla ei vielä ole kotiloita. Vielä.