Valovoimainen viikonloppu

Pojat päättivät lähteä viikonlopuksi mummilaan, ja omat menot peruuntuivat, joten yhtäkkiä minulla oli ihan järjettömästi aikaa. Perjantai-ilta meni jotensakin paikallaan sutiessa, kun ei tiennyt mihin kaikkeen kivaan ryhtyä. Pyhästi lupasin itselleni, että nyt teen sitä kaikkea, mihin ei normaalisti ole aikaa. Ja vastaavasti jätän tekemättä sen kaiken, mihin normaalisti kaikki aika menee. Viikonlopun saldo oli huima!

Syömiseen hassaantuu näköjään valtavasti turhaa aikaa ruuanlaittoineen. Kun hirvittävässä täpinässä unohdin syödä heti aamupalasta lähtien, ja elin pääasiassa pelkillä banaaneilla ja jämäkulholla popcornia, vapautui tuusailuaikaa tuntitolkulla! Useamman tunnin arvioisin vapautuneen myös jankutuksesta ja raivoisista pukeutumistaisteluista, joita viime aikoina jonkun "vaiheen" taas jyllätessä on saanut tehdä toiseksi työkseen. Näiden sijaan luin kaksi (!!) sanomalehteä, molempina päivinä, ihan yhteen pötköön. Menin nukkumaan kahdelta, heräsin kymmeneltä ilman kellonsoittoa tai leekojen ylimarssia kasvoillani. Luin kirjaa. Nautin kahvini nojatuolissa. Kuuntelin levytolkulla omaa musiikkia. Näpertelin sydämeni kyllyydestä.

Edellisviikonloppuna alkanut terassinsiivous jatkui - sisustuspainoisesti (vai ulkoistus-?). Hyllyä ja härpäkettä seinälle. Samoilla tohinoilla haravoin pahimmat lehtikasat perennojen suojaksi, verkottelin omenapuut ja kaivoin juurelle myyränjyristimet. Lintujen ulkoruokintakausi alkoi myös, tiaisten suursuosio saavutettiin muutamassa minuutissa. Kaamos-/joulu-/talvivalot löytyivät varastosta perinteisessä umpisolmussa, ja niitä selvitellessä ja viritellessä tuli ilta.

Hämärän hiipiessä fiilistelin kynttilänvalossa, ja innostuin toteuttamaan muutaman mielessä hyvän tovin muhineen valaisinvirityksen. Keittiön saarekkeen päällä oli tylsä, maitolasikuuppainen perttiperusinsinööri-valaisin. Ikeasta kesällä ostamani raastinraudat pääsivät nyt parempaan tarkoitukseen Pinterestistä napatun idean myötä. Vähän metallin venytystä ja dremelin laulua, ja raastava valaisin oli valmis! Siitä tuli jopa hienompi, kuin osasin kuvitella. Okei, ei se ihan niin römssöösti mennyt. Dremelin laikan kipunat polttivat paitaan reijän. 

Työn jäljestä voimaantuneena hain varastossa lojuneen lampun ja vanhan sanomalehden näköistä käärepaperia. Tavallinen sanomalehti ei käy, kun valo tulee myös kääntöpuolelta läpi ja menee sekavannäköiseksi. Revin ja liottelin vanhat varjostimen pahvit irti, ja leikkasin paperista uuden suikaleen. Paperinkappaletta sovitellessani vielä naureskelin, että pitää muistaa liimata oikein päin. No muistinko? Näytti kivalta, kun roikkui sohvalla pää alaspäin. Ei kuitenkaan häirinnyt niin paljoa, että olisin tehnyt homman uusiksi. Ainakaan keskellä yötä.

 Sunnuntaina valaisinprojekti jatkui. Olin kesällä maalannyt Ikean lampun kullanoranssiksi "auringoksi". Kuukausi lampun ostamisen ja maalaamisen jälkeen myyntiin tuli kuparinhohtoinen versio samaisesta lampusta. Hetken kismitti, mutta eipä tule toista vastaan. Tänä viikonloppuna oli planeettojen vuoro. Natiaisen hyllystä kirja malliksi ja akryylivärejä styroksipalloihin. Päälle vielä fosforimaalia yön pimeitä hetkiä varten. Aika hauskat tuli, ja mikä tärkeintä, yllätys oli hurjan mieluinen!