Kevät toi mielenhäiriön

Männäviikolla löysin kaupasta Pattexin ompelutarvikkeen, tekstiililiiman. Heti piti päästä kokeilemaan sitä käytännössä. Hyppysiin oli tarttunut mummulareissulla ruskea hyvänkokoinen olkalaukku, joka keinonahkaläppineen oli sysiruma. Näprätirällää, ja idea alkoi syntyä. Kyytiä sai muodista mennyt (lue: pieneksi jäänyt) oranssi vakosamettijakku, joka viimein pääsi arvoiseensa käyttöön. Tai käyttöön ylipäätään. Irtileikattu hihansuu ei kuitenkaan ihan heittämällä osunut yksiin läpänreunan mittojen kanssa, joten mieleen pulpahti jostakin mielen pimeistä syövereistä ajatus surauttaa se sopivankokoisesksi ompelukoneella.

Ompelukone on pelsepuupin keksintö keskikämmenpeukaloiselle. Jos jakkuja en käytä koskaan, niin ompelukonetta vielä harvemmin. Tekstiililiimahuurut ilmeisesti houkuttelivat ilmoille käsityöihmisen, keväistä ompelukoneen kaasujalkaa kutitti, ja muita latteuksia. Joka tapauksessa kaivoin koneen kaapin perältä ja levitin kaiken siihen liittyvän pöydälle. Langan reitittämiseen olisin kaivannut navigaattoria. Onneksi olin edellisessä ompelumielenhäiriössä ostanut saksankaupasta kaksi kourallista erivärisiä pahvipuolia. Puola. Puoloja. Ei tarvinnut alkaa puolimielisenä puolaamaan. Puolata. 

Kun vimma iskee ja kone on jo pöydällä, kannattaa ajan, vaivan ja hermojen säästämiseksi aloittaa toinenkin työ. Pliisu valkoisenläimäkkä lukuvuosikalenteri oli kaivannut piristystä jo syksystä. Tohinassa sai kyytiä myös ruskea vakosamettijakku. Kuka niitä kaappeihini kiikuttaakaan? Uudet kannet on helppo tehdä.

Pyörittelin, nuppineulailin, liimasin ja lääräsin. Taittelin, kääntelin, mutta en - luoja paratkoon - alentunut harsimaan! Värikäs kielenkäyttöni houkutteli paikalle myös perheen moraalinvartijan, joka totesi yleensä meidän perheessä vain isin kiroilevan (!). Kiinnostus lisääntyi, kun polkaisin vimmoissani surakan käyntiin ja annoin laulaa ensimmäisen suoran. "Seis!" kuului käsky, ja moraalinvartija oli muuttunut kodinturvamieheksi. Saksien kärkeen ilmestyi sinitarramöntti, nuppineularasia napsahti kiinni ja etusormeen oli työsuojelullisista syistä kiinnitettävä metallinen sormustin. "Nyt, jatkakaa."

Kiristin hampaitani, ompelukone kiristi lankaa. Onneksi vain jälkimmäiset napsahtelivat poikki. Langansyötössä oli selvästikin valittuna vikareitti. Korjausliikkeeksi tarjosin lisää kaasua. Koneen kosto oli rumaa sylttyä paininjalan alapuolelle. Nuppineulanlajittelija vieressä odotti kiinnostuneena reaktioitani. Purin turhautumistani pyörittelemäällä asiantuntevan näköisenä ompelukoneen namiskoita, joissa on numeroita. Miksi niitäkin pitää olla kaksi, eri puolilla konetta?

Tartuin kännykkään ja googlailin ohjeita. Niissä puhuttiin vuorikankaista, päärmäyksestä, saumanvaroista ja muista etäisesti ehkä seiskaluokalla kuulemistani asioista. Lamppu ei syttynyt edes puoleen wattiin. Perkele, ja lisää liimaa. Hyvä tuli.

Loppuun jotain positiivista. Kokeilin viime viikolla keramiikassa valusavea. Lääryt jämähtivät vanhoihin muotteihin niin, että ne piti tuoda kotiin odottelemaan aikoja paermpia. Odotellessa oli ilta aikaa pyöritellä korvia. Omia ja kuppien. Yllättävän vaikeaa, kun en ollut ajatellut korva-asiaa etukäteen yhtään. Ope näytti hyvän version, sillä kokeillaan. 

Ja jee, idut kasvavat! Nam! Mallikappaleena olleet kaupan basilikat ovat jääneet kakkoseksi.