Ajoituksen mestari

On juuri se aika vuodesta, kun työmaalla lapioidaan, motivoidaan ja kiristellään hampaita minuuttiaikataululla. Kirjoitetaan, kannustetaan, pakotetaan, tiristetään ja puristetaan niin että hampaisiin sattuu. Kroppa käpristyy kirjoituspöydän ylle, ja naama sen mukana. Ilo on poissa.

Jos hetkeksi uhmaa siitepölyjämähdystä ja on ladannut allergianapposet huuleen jo hyvissä ajoin, voi työmaan ikkunan aukaista ja kuulla ulkoa kesän äänet. Kirkumista, keinumista, pesäpalloräpylän läpsettä "Mä niiiin kammoon kaikkia palloja!!" "Eiksmevoitaismennäulos?" Ei. Vielä.

Kotona työpöydän äärestä voi välillä nostaa katseensa, ja silloin näkee kirsikkapuun kukassa. Trampanpenteleen mustan verkon läpi, mutta kuitenkin. Näky houkuttelee suoristamaan selkää ja oikomaan kangistuneita jäseniä. Ihan pakko pyörähtää ulkona. Takaovella huomaan, että punakynä tahtoo tulla näpelöintireissulle mukaan. Käsi on kopristunut sen ympärille. Irrottelen sen uusilla sekatööreillä, jotka olen ostanut kasvihuoneilua varten. Työnnän punakynän syvälle villatakin taskuun ja avaan oven.

Taju on lähteä. Yön sateen jälkeen kunnanmaalla oleva vanha tuomi on täydessä  kukassa. Valkoinen jättiläispallo levittää tuoksuaan kilometrin säteelle. Onneksi sitä ei ole tarvinnut kaataa alueen rakennustöissä. Toinen ihana alueellamme säilynyt maamerkki on tuonnempana seisova kelo, joka on ymmärretty säästää myös. Näiden kahden puun dialogi on tällä hetkellä hurmaavaa!

Pahasta siitepölyallergiasta huolimatta nyt on helppo hengittää. Hypistelen tulppaanit, totean pioneiden lähteneen lupaavaan nousuun paikansiirrosta huolimatta, silittelen kirsikankukat ja huomaan puun juurella suikertavat lamohietakirsikat. Lumikärhö kiipeää kovaa vauhtia pergolan kattoa kohti. Kasvimaalla herneenversot ovat jo sormenpituisia. Lamoherukka valtaa pikkuhiljaa perennapenkkiä, mutta tänään en jaa tappotuomioita.

Huvitus ja Valkealan syysomena viettävät tänä kesänä ansaittua lepovuotta, viime kesän mammuttisadon jälkeen ei montaakaan nuppua näy. Sen sijaan perheomenapuu on täynnä kukintoja! Jos pölytys onnistuu, tänä kesänä pääsemme maistelemaan samasta puusta ainakin Oton omenaa, Punakanelia, Valkeaa kuulasta ja Kultaista kitaikaa, Pappa on tehnyt hienoa työtä puun kanssa. Oksakulmat ovat tasaiset, tästä tulee vielä upea puu. Kovasti jännitin, ottaako se paikanvaihdosta nokkiinsa, kun toissakesänä sitä lumikolalla paremmalle paikalle siirreltiin. Paikanvaihto kannatti. Uudelle paikalle aurinko paistaa koko päivän, maakin on parempaa. 

Hyvillä mielin palaan takaisin sisälle. Punakynä voi odottaa vielä hetken taskussa, ensin raapustan kasvimaan kylvökset muistiin. Onneksi ehdin kylvöt tehdä juuri ennen tätä loppurutistusta. Muistiinpanopaperiksi sattuu veroilmoituksen kuori, ypäristöystävällistä paperia. Sopii hyvin. Ystävällinen ympäristö. Enemmänkin. Hetkeksi saavutettu mielenrauha. Kiitos ja kumarrus luonnolle, ajoituksen mestarille. Ehkä punakynäkin on nyt lempeämpi.