Stressinpurkupäivä

Toiseksiviimeisen työviikon rutistus päättyi asiakkaiden kanssa käytyyn tapahtumaan. Siellä minulle oli pakko-ohjelmoitu mindfullness-työpaja, jonka heti kättelyssä tuomitsin hihhuliheihuuhaaksi. Olin väärässä. Tunnin pikaperehdytys aiheeseen käytännön meditaatioharjoituksineen teki enemmän kuin eetvarttia. Pystyin siirtämään miljoona mielenpäällä pyörinyttä asiaa hetkeksi vähän kauemmaksi, ja jälkikäteen oli aika latautunut olo. Yhden harjoituksen ohjeena oli juoda kuppi kahvia ja keskittyä vain siihen ja ulos katsomiseen. Tajusin tehneeni mindfullnessia monta kertaa viikossa, viimeksi edellisenä aamuna.

Mindfullness-tasolle pihahommat ovat kahdeksi viikoksi jääneetkin. Vuorokauden tunnit ovat loppuneet kesken, ja kasvit ovat saaneet pelkkää vettä. Työt ovat napanneet niin näppeihinsä, ettei ole suuremmin edes ehtinyt haikailla kuopsuttelun perään. Viime viikonloppuna tosin ehdimme tehdä pienen istutuskeikan koko perheen voimin. Kävimme istuttamassa päiväkodin pihalle mustaherukkapensaan kiitokseksi neljän vuoden kasvatustyöstä. Siellä se saa jatkaa kasvuaan ja tuottaa iloa seuraaville lapsille.

Tänään oli viimein se hetki, että pääsin

kotipihan kimppuun. Johan oli kitkettävää. Voikukka-ohdake-vesiheinäsodan tuoksinassa paljastui yllätyksiä: Zilga-vainaa ei ollutkaan vainaa! Sieltä punki mullasta kolme lehteä. Hurraa! Vielä ovat pergolan katosta roikkuvat rypäleet kaukana haaveissain, mutta haaveissain kuitenkin. Kuolleeksi luulemani purppurakeijunkukat olivat nousseet. Syksyllä ruukusta kukkapenkkiin dumppaamani ja kuolleeksi julistettu köynnösruusu näytti myös ylösnousemuksen merkkejä. Olin hätäillyt ja käynyt julistamassa tappotuomioita aivan liian aikaisin. 

Kuusiaita oli räjähtänyt kasvuun. Siinä kasvun ihme ja kasviyksilöiden eritahtisuus konkretisoitui hyvin. Joissakin kuusissa oli uutta kasvua kymmenen senttiä, toisissa nippanappa kymmenen milliä. Silti ne ovat samaa kuusiaitaa. Ajatus harhautui jostakin syystä hetkeksi suomalaiseen peruskouluun, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Malttia ja kärsivällisyyttä, sitä nämä pihapuuhat totta vieköön opettivat jälleen kerran. 

Katse toisaalle, ja maltti unohtui. Kasvimaalla peruna työnsi harsopeittoa pois tieltään. Samaten herneet ja pinaatti. Laitoin kaaret paikoilleen, kastelin ja virittelin harsot takaisin. Ovatpahan vielä suojassa viileiltä öiltä ja varsinkin sontapommeilta. Viheliäinen lokkiarmada on ottanut tienoon yöpaikakseen. Kymmenen jälkeen iltaisin alkaa talon katolla ralli, räpyläkinttujaan polkevat kuin humpan tahdissa ja miettivät samalla, missä chihuahuankokoisista sontakälleistä olisi eniten kiusaa. Supersoakerasswetter 2000 on edelleen hankkimatta. Haaveilen siitä öisin.

Sinkoilin pitkin pihaa, ja aloittelin sekopäisenä miljoonaa eri hommaa siellä täällä. Iltaan mennessä kaikki projektit olivat levällään ja selkä huusi armoa. Kesäkukkaistutukset sentään olivat jo hyvällä alulla. Siitä on hyvä jatkaa. Ja kasvihuoneen siivouksesta. Sen hetki on huomenna - jos ei eteen tule ensin miljoonaa muuta asiaa.