Vatuttava helle

En ihmettele, että suurin osa maailman konflikteista käydään kuumissa maissa. Helle raastaa hermoja. Varjoisista lokopaikoista tulee tappelu, ja reilun metrin mittaisia mehun ja jätskin vonkaajia pyörii jatkuvasti pihamaalla. 

Palasimme juuri sopivasti lomareissusta toteamaan, että vatut kypsyvät käsiin. Joka päivä pitää poimia reilu litra pakkaseen. Jos jotakin kasvia pitäisi pihaan suositella, se olisi kyllä puutarhavadelma. Nytkin harakat tappelevat raaoista kirsikoista, mutteivat ymmärrä vattujen päälle. Kaksi Maurin makeaa pitää tämän huushollin vatunsyöjät tyytyväisenä. Ensimmäisen talven jälkeen älysin suojata edelliskesän versot jäniksiltä, ja johan alkoi vattua tulla! Maurin makean pitäisi olla suhteellisen matala- ja pystykasvuinen lajike, mutta leikata sitäkin pitää. Muutamana edellisenä kesänä olen unohtanut sen tehdä, ja taas siitä saa kärsiä. Pitkät, marjoista raskaat oksat kaartuvat maahan, mistä Nakke niitä käy rääpimässä. Eilen leikkelin tämän kesän versot n. 120 sentin korkeudelta. Ensi kesänä pitäisi päästä helpommalla tukemisella. Toinen vattuvinkki on, että se kannattaa istuttaa nurmikolle. Näin juurivesoista ei tule ongelmaa.

Hellepäivät innostivat vihdoin myös suihkulähteen viimeistelyyn. Toissatalvena tein keramiikassa lokottelevan lohikäärmeen, pumpun sain papalta, ja nyt liitin nämä yhteen. Natiainen oli innoissaan. Ei tuntunut häiritsevän se, että virkistävän pirskahtelevan lirityksen sijasta ääni muistutti enemmän häiritsevää yöllistä hevosen kerrostalolorotusta. Onneksi pumpun pienellä hienosäädöllä pääsimme muistelemasta entistä naapuriamme ja pinoasumisen sosiaalistavaa vaikutusta. Sen sijaan keskityimme pohtimaan vesiaihe-nimitystä, lähinnä yhdyssanan perusosaa. Yksimielisesti pöljäksi todettiin se.

.