Iloinen yllätys

Viikonloppuna ehti tekemään monenlaista. Kelikin helli.

Kasvimaalta keräsin vielä viimeisen kimpun maljakkoon ennen päätöshakkuuta. Sitkas oli kesäkukkaseos, ei kolmen asteen yöpakkasista millänsäkään. Saksin persiljat pakkaseen, keräsin rukolaa salaattiin ja tusasin valkosipuleita varten penkin valmiiksi. Lanttujen ylösnousemus hämmensi. Joku nälkäisempi oli natustanut sisukset suihinsa. Käteen jäivät pelkät säikähtäneennäköiset naatit ja kuoret. Olipahan vähemmän säilöttävää.

Kasvimaan laattapolkujen väliin oli alkanut kasvaa sammalta. Myös mäkimeirami oli levinnyt kesän aikana tehokkaasti. Kun ensi kesän jaksan etikoida voikukkia, alkaa varmasti sillä saralla helpottaa. Kehäkukan siemeniä löytyi joka puolelta, mutta ne yllärit ovat kivoja. Siivottu kasvimaa hiveli silmiä.

Kompostisavottaa olin onnistunut siirtämään kuukauden päivät. Inhokkihommaa, koska en osaa kompostoida. Alaluukusta vyöryy aina pahanhajuista möhnöä, jota on vaikea piilotella kaava-alueella. Kerran kaivoin maahan metrisen kuopan ja hautasin synnit sinne. Vuosia myöhemmin samoille koordinaateille päätyivät luumupuu ja sen jälkeen kirsikka. Molemmista pakeni elämä puolessa vuodessa. Sitten muistin ympäristörikokseni ja tajusin kuolinsyyn.

Ennen operaatiota olin kysynyt Postilaitokselta, olisivatko laajentaneet ruohonleikkuusta kompostintyhjennykseen. Eivät olleet, itse piti toimeen tarttuman. Siispä oli varmistettu, että naapurit olisivat viikonlopun mökillä lemujen ulottumattomissa. Lapsi oli paennut naapuriin. Tuuli kävi oikeasta suunnasta. Ruohonleikkuujätettä oli käden ulottuvilla jälkien peittelyä varten. Sauna oli laitettu lämpiämään. Kumihanskojen pituudesta olisi keinosiementäjäkin ollut kateellinen. Kylmä hiki otsalla valmistauduin pahimpaan tarttuessani alaluukun kahvaan.

Ei haissut. Kahmaisin lapiolla epäuskoisena mustaa, myllevää tavaraa. Ei haissut vieläkään. Mystistä. Komposti oli niin ihanannäköistä, että hetken ymmärsin koirien pakkomiellettä kieriä tällaisessa. Hypähdellen kärräsin puoli kompostillista mainiota maanparannusainetta jälkikypsytykseen kasvimaan viereen. Keväällä saavat valkosipulit ja matoset kelpo herkkua!

Loppuun vielä toinenkin ilouutinen: Nakke - hän elää!