Back to basics

Edellisen räpellyspostauksen jälkeen jotakin onnistunutta. Takaisin mustan saven ja kaoliinin liittoon, joka on hyvä ja rakas.


Mustalla savella olen repalaisen syksyn tusaillut kaikenlaista, ja nyt tuli viimein valmista. Ajatus näistä taloista syntyi jo alkusyksystä, kun näin yhden kaverin naamakirjan seinällä Skotlantia mainostavan kuvan (VisitScotland). Ihana!



Puolitoista vuotta sitten onnistuivat kaoliinitekniikalla sudenkorennot, Nyt oli kaoliinin sopiva paksuus päässyt unohtumaan. Mielestäni sitä voisi olla paikoin paksumminkin, jotta seinänvieren puut näkysivät paremmin.

Joihinkin taloihin kaiversin ikkuna-aukot, toisiin raaaputtelin kaoliinipintaan. Kellotornin viisarit virittelin tarkkaan aikaan, jonka keramiikkakaveri arvasi heti natiaisen syntymähetkeksi!

Sivuseinät ovat kolmisen senttiä syvät, jotta halutessaan voi sisälle laittaa valot. Pikatesti osoitti, että valot pitäisi teipata reunoille näkymättömiin. Nyt ei jaksa kiinnostaa, joulua odotellessa.


Vähän piti kokeilla jotain uuttakin. Keramiikkaope oli hiljaa mielessään ihmetellyt tökerösti kaiverrettuja neliönmallisia kippoja, mutta ajatellut niiden olevan tekijänsä näköisiä. Tattista vaan, mutta alapinta oli tärkeämpi syynättävä, sillä siihen sivelin alle turkoosia engobe-lietettä ja päälle kaoliinia ennen kuvan raapimista. Kuusiosaisesta lintumosaiikista tuli aika kiva sinitaivahineen. 



Kommentit

Suositut tekstit