Sadonkorjuuta


Jos toivoa saisi, olisi eloni silkkaa syksyä. Kirpeitä aamuja, sadonkorjuuta, sienimetsää, hilloamista, harrastustenalkua, villatakkia ja viinilasia. Koulunalkukin menettelee, jotta ensinmainitut tuntuvat vielä auvoisemmilta. Sitä paitsi syksyllä kukaan ei odota yltiösosiaalisuutta, toisin kuin keväällä, jolloin pitää pursuta energiaa ja ylisanoja elämälle ja pastellisille kukkaprinteille. Pimenevien iltojen myötä voi mainiosti vetäytyä olohuoneen nurkkaan väläyttelemään alahampaita.



Tai leikkaamaan omenapuita. Paljon oli vasiversoja, varsinkin Huvituksessa ja Erstaa nyt kasvaa umpeen kaksi kertaa kesässä muutenkin. Mummu ja pappa olivat käyneet pyhiinvaellusmatkalla ammattilaisviljelijän ompputarhoilla, ja siellä oli annettu vinkki puiden kasvun hidastamiseksi: ronskisti moottorisahalla viiltoja kylkeen. Lepo vaan, Erstaa, en aio moiseen ryhtyä. Ohessa ennen ja jälkeen -kuva leikatusta Valkealan syysomenasta. Luonnossa ero näytti huomattavasti suuremmalta, mutta pääasia on, että runko näkyy taas ja omenat saavat aurinkoa. 


Suurimmat sadonkorjuukiksit saan talvivalkosipuleista, ja tällä viikolla oli vihdoin aika nostaa ne maasta. Lehdet olivat alkaneet kellastua tosi nopeasti kukintojen leikkaamisen jälkeen. Aikaisemmin olen antanut itusilmujen kehittyä, mutta nyt leikkelin ne suurempien sipuleiden toivossa pois. Eipä ollut sanottavaa vaikutusta. Mahtavia nyrkinkokoisia mötköjä nousi maasta jälleen! Ja vähällä vaivalla. Kanankakkeli ja nokkoskäyte ovat avainsanat. Eipähän tarvitse talvella miettiä, onko Kiinan-tavara kloorilla valkaistua ja missälie kasvanutta. Neljästä - viidestä sipulista (tulee n. 25 uutta sipulia) riittää meille satoa koko vuodeksi. 














Viime syksynä istuttamani itusilmut tuottivat hyvin satoa, nyt tuli kolmisenkymmentä peukalonpäänkokoista teini-ikäistä solo-sipulia, jotka aion pistää multiin tänä syksynä. Yllätykseksi tänä vuonna nousi myös neljä nyrkinkokoista yksikyntistä palleroa (kuvassa itusilmun ja toisen vuoden solo-sipulin kanssa kämmenelläni), ne eivät olleet jakaantuneet kynsiin ollenkaan. Sipulit nippuun ja talon tekniseen tilaan kuivamaan. Insinööri lupasi rakentaa pysyvät orret kuivatuksia varten, sen verran ryysistä siellä on nyt.

Loppuun keramiikkauutisia. Mahduin mukaan kurssille - jee. Se tuli täyteen kahdessa minuutissa. Savitilausta odotellessa tartuin kalkkimaaleihin. Helmitaulun puupintaan tummanharmaa sävy, ja korvistelineestä tuli piirun verran tyylikkäämpi.



Kommentit

  1. Blogisi lukeminen saa hyvälle mielelle, meni ihan ylähampaitten väläyttelemiseksi. Ekaks kahtoin, et rouva on laittanut omput kuivumaan isoon telineeseen, kunne s tajusin mittasuhteet... Onko noi teijjän puut jo minkä ikäisiä? Eikös ne istutettu ihan vasta?

    VastaaPoista
  2. Kiitti Kaaka!
    Huvitus istutettiin seiskaveen syntymän kunniaksi, Valkealan syys on pari vuotta nuorempi. Perheomenapuu on varmaan myös viisivuotias, mutta kasvoi ekan vuoden niin huonolla paikalla, että menetti kahden vuoden kasvun. Ihmeesti ovat satoa tehneet useamman vuoden!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit