Keramiikkamasennus

Hiihtoloma tuli ja meni. Ja oli paikallaan. Ennen lomaa tuli keramiikkamasennus. Johtuneeko koko syksyn kestäneestä lautasten leipomisesta ja laistuspettymyksistä vai vähemmän pedagogisesta palautteesta, mutta tympäisi vähän kaikki saveen liittyvä. Jäi uunista tulleet uudetkin jutut pakkiin ja pakki auton peräkonttiin kahdeksi viikoksi. Sijaistoimintona keskityin ruokkimaan kirsikkapuuhumme jämähtänyttä rastasta turvoksiin omenoilla. Onnstuin edes siinä.

Maisemanvaihdos ja happi varmaan tekivät hetkellisesti hyvää, sillä loman jälkeen kaivoin pakin esille ja laitoin nappulat riviin. Palapelipilipali. Sävyt olivat tosi hyvät yhdessä. Kaivelin kännykästä Viron-reissun kuvan ravintola F-Hooneen lattiasta, joka oli alkuperäinen innoittaja, ja kyllä niissä joitain yhtäläisyyksiä on.

Muistin reilu vuosi sitten jemmaamani kukka-asetelman pohjat, ja aloin sommitella nappuloita niihin. Koska kaikki nappulat olivat samankokoisia, kaivelin kaapista pari vanhempaa ja isompaa laattaa sekaan. Auttoi heti. Isojen laattojen aiheet voisi tehdä uusiksi, sillä avainlaatta on kökkö. Saniainen menettelee, ja piikkilangasta pidän. Mutta ne eivät hyvällä mielikuvituksellakaan liity toisiinsa. Joku yhteinen elementti niihin pitäisi keksiä, ja tehdä vähän muunkinkokoisia nappuloita. Siitäkös keramiikkaopen riemu repeää...

Joulun jälkeen olin yrittänyt tehdä myös isompia mosaiikkeja. Ajatus oli saada kolmiulotteisuutta sillä, että leikkasin kehykset erilleen laatasta. Olisi pitänyt jättää leikkuun jälkeen laatat siirtämättä, niin olisivat säilyttäneet muotonsa paremmin ja sopineet vielä poltonkin jälkeen sisäkkäin. Nyt ne olivat iloisesti viturallaan niin, että näyttivät ruskeilta valokatkaisimilta. Keramiikkamasennus vahvistui. Hiihtoloman jälkeen kotona virittelin laattoihin kolmiulotteisuutta aikaisemmin tekemilläni nappuloilla. Menkööt.

Vähän lohtua masennukseen tuo musiikki. CMX:n uutta levyä olen keikallepääsyä odotellessani opetellut kuuntelemaan. Jos tämä levy olisi ensikosketukseni Yrjänän tuotantoon, voisi jäädä sikseen. Välillä olen palannut vanhaan ja rakkaaseen, parinkymmenen vuoden takaiseen tuotantoon. Rautakanteleella oleva Veden ääri on yksi rakkaimmista. Sen loppusäkeet pääsivät talon seinään.

Keskitalven on töröttänyt nuoriso-osaston pystyttämä VARO LAPSIA -kyltti lumikasan kyljessä. Jos ei kohta tule keramiikkauunista kelvollista tavaraa ulos, saa lapsi kyltissä ruksit päälle ja tilallensa "kärttystä ämmää".