Terassikausi avattu!

Pyykkivuori tursusi kodinhoitohuoneessa, aurinko paljasti kvartaali-imuroinnin olevan pian ajankohtaisen, jääkaappi oli tyhjä ja ruoka oli tekemättä. Niinpä Risunais pani tuulemaan ja häipyi terassille mukavampaan miljööseen.

Ennen kuin joku tekee ilmoituksen lastensuojeluun, paljastan, että terassi on takapihan ja kupissa kaffet. Ja talon takana monta nippua RISUJA!!!! Ooh, onnea! Sen verran piti kotitöitä tehdä, että lapioin lunta terassin pöydältä. Siitä tuli mitä mainioin työpöytä, sillä seisomakorkeus oli helposti säädeltävissä ja risut sai tökättyä lumeen pystyyn.

Pitkään on mieli tehnyt muutamaa risukurkea pihalle, mutta kunon riippakoivurisuja ei ole ollut saatavilla. Suvikummun blogissa on varsin seikkaperäiset ohjeet risulinnun tekemiseen, joten tuumasta toimeen. Sitä ennen googlailin kuvia kurjista (Hugo), sillä miamihenkisyys flamingoineen ei meikäläistä puhuttele.

Teko oli yllättävän helppoa. Niputusvaiheessa aina toivon, että oispa kourani isommat. Mutta nyt huomasin risutöissä ilmeisen tärkeän koura-kainalo -suhteen. Jos kourani olisi ollut isompi, linnun pullein kohta ei olisi mahtunut kainaloon, ja olisi jäänyt rautalanka kieputtamatta. Nyt meikäläisen ulottuvuus riitti juuri ja juuri. Vaikka vähän nälkäkurjeksi tämä ensimmäinen versio jäi. Koivet on hätävarakoivet, pitää pyörähtää harjateräskaupassa ja taivutella polvet notkolleen.

  

 Nyt on loppusijoituspaikka hakusessa. Eipä tuolla kiirettä lie, kun maa on tätä menoa juhannukseen roudassa. Jostain syystä kuvaaminen oli hankalaa. Kurkiainen näytti joka kuvassa enemmän epäsuhtaiselta kuin luonnossa. Ehkä seuraavasta tulee parempi. Tai paha kurki!