Sutii, sutii!

Pääsiäisenä mökillä tuijottelin parina iltana saunan ikkunasta luonnonmuovaamaa lumikakkaraa, joka ilta-auringossa muuttui kaunisprofiiliseksi neidoksi. Lyhyt oli elonsa, kiitos kevätauringon.

Hirvittävää vauhtia madaltuu hanki. Hyvä. Puutarhuri sutii lähtökuopassaan eikä malttaisi millään odottaa. Joitakin juttuja, kuten havuhuputtelua, on jo päässyt tekemään. 

Risujen löytyminen iski sopivaan saumaan, oli mahdollisuus olla pihalla ja näprätä käsillä pahimpaan tuskaan. Nälkäkurki sai kaverit, Pahan ja Noston. Hanki tosin suli niidenkin ympäriltä parissa päivässä, mistä seurasi kevätmasennus. Olivat panneet pihalle potslojoon, joten nostin ne kasvimaalle jalatonna odottelemaan roudan sulamista ja uusia harjateräskinttuja. Kun ne pääsee työntämään maahan, pääsee myös viilailemaan asennot kohdilleen. Kurkijoogaa, tervetuloa! 

Vielä on kaksi nippua risuja jäljellä, suunnitelmissa isompi kranssi pyöränvanteen ympärille. Omenapuiden leikkaus olisi vuorossa tulevana viikonloppuna. Ja sen myötä se vaikein risutyö: jospa tänä keväänä saisin ompunoksat kukkimaan sisätiloissa.