Nyt on se hetki.


Eräänä syyskuisena iltana olen pihalla nöyrästi polvillani. Kolea, kostea, syksyä hohkaava ilma alkaa nousta viereisestä alangosta kohti pihaamme, hämärä laskeutuu ja napsautan otsalampun päälle. Kymmenen metrin päässä minusta napsahtaa päälle toinen valokeila, ja mitään sanomatta jatkamme loputtomalta tuntuvaa urakkaa. Minä ja mieheni, tuoreen omakotitalon asukit, olemme toteuttamassa pitkäaikaista unelmaamme ja kiipeämässä perse edellä puuhun.

Kun konttaa yön pimeinä tunteina ristiin rastiin 1700 neliön pihaa, ja kitkee metriseksi rehahtanutta ohdake-saunio-ratamo-voikukka-juolavehnä-pellonpohjaa, ehtii ajatella monta ajatusta. Ajatukset eivät ole lempeitä. Eniten harmittaa oma ajattelemattomuus. Arkijärjellä varustettu ihminen ymmärtäisi kylvää nurmikon siemenet pian kaivurin pihaliippausten jälkeen. Ajattelematon uudisraivaaja maalaa ensin talon kaksi kertaa ja katsoo vasta sitten olkansa yli pihamaalle. Kolmessa kuukaudessa vanha pellonpohja ehtii rehahtaa käsittämättömäksi viidakoksi.


Miten tämän olisi voinut ennakoida? Miksi kukaan ei varoittanut? Epätoivoisesti yritin netistä etsiä tietoa pihan perustamisesta, käytännön vinkeistä ja  lajitovereista, joilla menisi ehkä vielä huonommin. Talonrakennusblogeja oli paljonkin, ja niihin projekteihin liittyviä karmaisevia tarinoita ja ihmiskohtaloita, joita lukiessa alkoi oma tilanne tuntua kiitollisemmalta - olihan meillä sentään katto päämme päällä. Enkä minäkään ihan peukalo keskellä kämmentä ollut. Nuoruuteni kesät olin raatanut kesätöissä kotipuutarhassamme, biologi-isäni opastuksella. Mutta kokemusta oli vain valmiiden istutusten hoidosta.

Silloin kuusi vuotta sitten pihalla kyykkiessä virisi ensimmäinen ajatus oman pihablogin kirjoittamisesta. Monta tekosyytä on mahtunut tähän väliin. Yksi niistä täyttää viikon päästä viisi vuotta. Tänään kuitenkin paikalle osui bloggaava ystävä naapurista, kidnappasi natiaisen ja käski aloittaa kirjoittamisen. Nyt on se hetki.


Alussa oli kaivurin liippaama piha kesäkuussa 2009.
Muutaman kuukauden jälkeen ei enää ollutkaan.



Koristeomenapuut (Royalty ja Erstaa) sentään istutettiin heti...

... jotta myöhemmin voitiin kaivaa ne esiin. 
Idänvirpiangervoissakin oli kova etsiminen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit