Etikkaa ja betonia

Pyörähdin männäviikolla apteekissa ostamassa suurinta mahdollista ruiskua. Apteekkari tiedusteli varovasti käyttötarkoitusta, ja katse oli pitkä, kun kerroin tuuttaavani sillä täydeltä laidalta etikkaa voikukan juureen. Vinkin olin saanut vähän aikaa sitten naapurista, joka puolestaan sai etikkaostoksineen pitkiä katseita kyläkaupassa. Toissapäivänä kokeilin kikkaa, ja se näyttää toimivan. Vuorokaudessa voikukka alkoi kärsiä silminnähden etikka-allergiasta.

Pitkiä katseita sai osakseen toinen naapuri, joka kärräsi kottikärryllisen ruohosilppua kylän halki. Ruohosilpulle oli vissi tarkkoitus betonivalujen tukirakenteena kurssilla, jota sain olla pitämässä omalla kylällä. 11 innokasta, joista kymmenen ensikertalaista, hääräsi ja lääräsi sydämensä kyllyydestä. Tosissaan sai olla massasatseja sekoittelemassa. Ajankohta osui enemmän kuin nappiin, sillä edellisvikon 24 asteen helteessä touhuaminen olisi ollut tuskallista. Nyt alle kymmenen asteen lämpötiloissa betoni sai kuivua rauhassa, ja viiden päivän jälkeenkin valmiit työt olivat paikoin vielä tosi kosteita.

Mutta hienoja töitä! Pitsiliinoja, tuikkukippoja, palloja, laattoja, timantteja, raparperikulhoja, kakkuja ja vaikka mitä. Betonoositartunta leviää hyvää vauhtia, tätä ilosanomaa kelpaa julistaa!