Synti ja häpeä

Olkoon tämä julkinen synnintunnustus. Häpeäpaaluun pitäisi sitoa härmäisillä mansikoilla heiteltäväksi. Ei voi alemmaksi enää ihminen vajota hirmuteoissaan. 

Kaikki alkoi siitä, kun totesin tämän kesän on olleen syöpäläisten kesä. Ei ole pihalla puuta tai pensasta, joka ei notkuisi pistiäisistä, kääriäisistä tai kirvoista. Viimeksi mainittujakin on ihan joka sorttia kaikissa sateenkaaren väreissä. 

Naapuruston norjanangervovitsaus nimeltä lehtipistiäinen tuntui vieneen monelta alkukesän yöunet ja pensaista lehdet. Kun pensaan ääreen kumartui, saattoi kuulla selvää rouskutusta. Iltakävelyllä haisi ensin mattopyykki, seuraavalla viikolla lapsia kiellettiin pyretriinin takia nuohoamasta pensaissa. Itse huokailin helpotuksesta, kun omalla pihalla oli vain kolme norjanangervoa. Yhtenä iltana kuulin niiden siirtyneen myös virpiangervoihin. Menin samantien katsomaan viisikymmenpäistä pensasaitaamme, ja siellähän ne pulleat vihreät toukat viettivät ladolcevitaa. Seuraavan yön unissa etsin kuumeisesti mäntysuopaa siivouskaapista. 

Mäntysuopaliuos oli todetty hyödyttömäksi. Muut olivat siirtyneet rypsiöljypohjaiseen pyretriiniin. Yhteismyrkytys olisi ainoa toimiva ratkaisu, mikäli pistiäisistä haluaisi eroon. Pensaat olivat pilalla, pihat olivat pilalla, kesän juhlat olivat pilalla ja elämä oli pilalla. Paineen alla tartuin pyretriinipulloon marketissa minäkin. 

Odotin iltakymmentä ahdistuneena. Silloin pitäisi käyttöohjeen mukaan olla kimalaisten ja muiden pörriäisten levolla. Hyvikset menevät ilmeisesti kymmeneltä nukkumaan, mutta pahikset jäävät pusikkoon mielettömiin bakkanaaleihin yön läveksi? Istuin ladatun paineruiskun kanssa terassin portaalla ja kuuntelin, kuinka sinitiaisten pöntössäkin alkoi olla hiljaista. Pahoilla mielin kävin toimeen. Hiljaista oli puskissa, ei mitään liikettä. Itku ei ollut kaukana. Varoin ja kiertelin visusti kaikkia kukkia, joissa pörriäiset seuraavana aamuna urakkaansa jatkaisivat.

Hiljaisuus jatkui seuraavinakin päivinä. Toukkia ei näkynyt missään. En tiedä, olinko myöhässä ruiskutuksineni vai toimiko aine. Ihan sama. Vannoin, että vastaisuudessa sumuttelen ruutalla pelkkää vettä. Olin kaksi päivää niin pahoilla mielin tekosteni takia, että kommunikaation taso jämähti pelkkien alahampaiden näyttelyyn. Anteeksi perhe, ystävät, naapurit ja postin setä. 

Mutta tämä ei ollut vielä se suurin synti. Tein toissailtana jotain PALJON kamalampaa. Viikon mökkireissun jälkeen olin tarmoa täynnä pihakierroksella tusailemassa kaikenlaista. Mansikan lehdet näyttivät kärsineiltä, ja niissä oli reikiä. Lähemmässä tarkastelussa lehdiltä löytyi köllimästä pulleita keltamustia toukkia. Saamari! Mansikat! Smoothiet! Pannukakkuhillo! Elämä!

Tosi pikainen lajinmääritys mielen perukoilta oli koloradokuoriainen. Etusormi ja peukalo kävivät jo, ja liiskasin voimaini tunnossa toukkia lehtien väliin. Massamurha mansikkamaalla! Haa! Tästä saatte!

Tyytyväisenä sain urakan päätökseen. Vielä lopuksi valokuva liiskatusta toukasta, ja viereen sattui kiitollisennäköinen leppäkerttukin. Olisipa päivitettävää.

Siirryin napsimaan kääpiövuorimännyistä vuosikasvuja. Tämä on muuten kannattava homma, jos ei halua mäntyjen kasvavan isoiksi roikkanoiksi. Joka juhannuksen tienoolla leikkaan vähintään 3/4 vuosikasvusta. Ennen ja jälkeen -kuvat puhukoot puolestaan. 

Mutta mutta,,, tuttuja toukkia oli sielläkin. Henki pois vaan. Säleikkövilliviinissä lokosi lisää palleroita. Henki pois. Jostain kuului etäisesti hentoa kilkatusta.

Illalla sängyssä oli passeli hetki googletella koloradokuoriaisista. Todellakin, sehän oli perunan vitsaus. Aamulla pitää käydä listimässä ne perunan varsilta. Sen verran vaarallisesta elikosta oli kyse, että oikein Eviralle pitäisi havainnoista ilmoittaa. Jösses. Sankarihahmoni Pattex-nainen oli saamassa varteenotettavan kilpailijan - Colorado-killerin!

Sivuja sulkiessani vilahti Eviran sivulla linkki: Näin erotat koloradonkuoriaisen leppäpirkosta. 

Että voi olla tänä päivänä uusavutonta porukkaa! Millainen jurpo ei erota leppäkerttua koloradokuoriaisesta?!?! Muahhahhaa! Klik.

Ei tullut uni silmään sinä yönä. Leppäkertuntappajalle.