Sadonkorjuuta

Tänään nousi lämpömittarin lukema kymmenen asteen lämpimämmälle puolelle, eikä tuulikaan enää riipinyt kakkuloita nokalta. Paineltiin samoin tein pihalle. Kasvimaalla kaikki lymysi harsojen alla, meillä oli villasukat jalassa. Kurkkaus pinaattipenkkiin paljasti kukinnan olevan alkamaisillaan, joten hain sisältä kippoja ja kappoja päätöshakkuuta varten. Pinaatteja saksiessani huomasin, että samassa penkissä oli noussut yllärinä kehäkukkaa. Eipä sekään myrkyllistä olisi ollut, mutta olisi taatusti antanut oman säväyksensä pinaattikeittoon. Jätin kehäkukat paikoilleen karkottamaan tuoksullaan vihulaisia yhdessä samettikukan kanssa.

Pinaatti on kasvimaamme suosikkikasvi. Sitä ei jää koskaan ylivuoteiseksi pakastinpommiksi, vaan tippa linssissä viimeistään maaliskuulla  keitellään viimeiset keitot. Sitä menisi niin paljon, kuin vain saisi säilöttyä. Jostain syystä uusintakylvöt menevät kuitenkin aina munilleen, eikä kakkossato tahdo onnistua. Tänään ei pitäisi ainakaan olla olosuhteista kiinni, sillä kylvöjen lämpötila oli sama kuin toukokuun alkupuolella.

Pinaattikeitto on yksinkertaisen helppoa ja hyvää, säilömisestä lähtien. Ensimmäisenä vuonna kiipesin tässäkin asiassa persaus edellä puuhun. Ryöppäsin ennen pakastamista. Valtava kattilallinen lehtiä hävisi jonnekin liesituulettimeen. Kattilan pohjalla oli epämääräinen vihreä massa, jota yritin syrnyyttää sauvasekoittimella. Mohjon lusikoin jääpalamuotteihin (kaupassakin myytiin pinaattia nappuloina), jotka pakastin, seuraavana päivänä irrottelin nappulat. Nälän yllättäessä kiehautin maidon, lisäsin epämääräisen määrän nappuloita (tarvittavaa määrää oli vaikea hahmottaa), surautin kiehuvan maidon sauvasekoittimella käsivarsilleni, ja poltin niiden lisäksi hermoni. Seuraavana vuonna syntyi onneksi lapsi, joten homnma oli pakko yksinkertaistaa.

Nykyään aloitan keräämällä maalta pinaatit varsineen laatikkkoon, sitten siirryn terassille saksimaan lehdet irti varsistaan. Kaivan kaapista salaattilingon, jota säilyttelen oikeastaan vain tätä toimitusta varten. Laitan lingon lävikön täyteen pinaatin lehtiä, upotan kulhoon ja täytän vedellä. Turve nousee pintaan ja hiekka laskeutuu pohjaan. Lävikössä on hyvä huuhdella lehdet lopuksi huolellisesti. Kylpyhetken jälkeen annan g-voimien laulaa, ja kuivat pinaatinlehdet sullon ½ litran minigrippeihin. Siihen mahtuu pari reilua kourallista pinaattia, mistä tulee passeli soppa kolmelle.

Kun pinaattikeitontuska iskee, kaivan pussin pakkasesta, heitän kattilan pohjalle ja tilkan vettä päälle. Ryöpsäytän vähässä vedessä nopeasti ja siivilöin veden pois. Kaadan 6-7 dl maitoa päälle, surautan sauvasekoittimella kylmänä, kiehautan, maustan ja suurustan maissijauhoilla. Aikaa tähän kokkausosioon kuluu munankeittoineen n. 10 minuuttia. Lapsi ylistää äitiään, mies nyökyttelee tyytyväisenä, astiat kiipeävät itsestään koneeseen, eikä kananmunista jää hajua leijumaan huusholliin. Ja jos oikein tarkkaan aistinsa herkistää, voi kuulla enkelkuoron laulavan taustalla Händelin oratoriota pinaatille ja karjalanpiirakalle.