Vihdoinkin eroon!

Jes! Olen päässyt kasvimaan avokompostihäkkyrästä eroon! Tietenkään siitä ei ole olemassa mitään kuvamateriaalia, sillä olen rajannut sen tarkoin pois kaikista räpsimistäni kasvimaakuvista. Viisi vuotta se nieli kitaansa kasvimaan perkkeet rikkakasveineen, koskaan sitä ei käännetty eikä mitenkään suojattu. Välillä kasasin sen päälle multaa ja kasvatin kesäkurpitsaa näkösuojana, välillä se kasvoi komeasti juolavehnää. Nyt sen ravintoköyhä rikkaruohoinen sisältö on kärrätty Mustankorkealle.

Tilallensa olen tusaillut röyhkeästi naapurilta kopsitun konseptin: kaksi Globea vierekkäin. Täyttö ja jälkikompostointi vuorovuosin, ilman eestaassiirtelyä. Selkä kiittää, paitsi tekovaiheessa.

Ryönät pois, vähän maankaivuuta ja ylimääräiset mullat kuusiaidan juurelle. Mullantasausta ja juuriestemattoa alle, betonilaattoja päälle. Sitä ennen jännittäviä laatanhakuautokeikkoja Harjun Betonille töyssyjä vältellen. Humanisti ei käytä kasvimaalla asennushiekkaa, joten laatat vipsottavat kuin alamäkipyöräilijän hampaat. Välttää siis. Pömpeleitten alle jätin sepelialtaat suotonesteitä varten. Lopuksi saumaushiekkaa ja puukiilaa insinöörin kiusaksi. Vot!

Alunperin aattelin, että maisemoisin pömpelit pensailla. Nyt tuossa on niin mukavan väljää tepastella, että taitaa jäädä puskat laittamatta. Kesäaikaan eteensä nousevat pionit. Kohta kukkii, kohta!