Ohi on!

Piinaviikoista selvitty! Ensimmäinen oli ihan perinteinen pääsiäiseen liittyvä hiljainen viikko. Jälkimmäinen puolestaan itse kehitelty, ei-niin-hiljainen, mutta sitäkin piinaavampi. Natiainen täpisteli synttäripäiväkekkeriodotuksessa, minä piinaavissa järjestelyissä. Torstai-ilta meni 10 eskari-ikäisen diskopoljennossa ja sokeriövereissä. Onneksi oli pääisiäisloma takana. Hiki tuli ja hauskaa oli!

Tunnustettakoon, että vielä enemmän ja piinaantuneempana odotin perjantaita ja viimeisten keramiikkatöiden ylösnousemusta uunista. Kivoja juttuja, egyptinpasta yllätti positiivisesti. Laitan töistä oman postauksensa, kunhan näyttely on purettu ja työt kotiutuneet. Samalla pystytimme näyttelyn sunnuntaiksi. Tänä vuonna tuli paljon upeita töitä. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi ne näkemään. Kansalaisopistolta on kyllä aika luokaton veto, että näyttely kestää vain kolme tuntia, yhtenä päivänä. Sama aika menee pystytykseen ja purkuun. Kovin surku on se.

Surku meinasi tulla myös lauantaiaamuna, kun sälekaihtimet avasin. Paksu lumipeite nurmikolla, puiden oksat ja koko metsä ihan valkoisena kuin keskitalvella. "Ei tule kesää!" itki trampankasaamista inuava. Samoilla hölmistyneillä linjoilla näytti olevan ikkunan toiselta puolelta meitä katseleva peipponen. Kävin täyttämässä lintulaudan, laitoin sälekaihtimet kiinni, ja painelimme natiaisen kanssa viltin alle odottelemaan kevättä. 

Onneksi siihen ei mennyt kuin pari pokemonia ja neljä aikuisten tuntia. Iltapäivästä pääsin leikkaamaan omenapuut. Aika hyvälle mallille olin saksinut ne jo syksyllä, nyt oli oikeastaan vain kannusleikkausten tarve tulevia kukkasilmuja houkuttelemaan. Vesiversot ja liiat tiheydet napsin taas vasta loppukesästä, jotteivät puut rehahda niin tuhottomaan kasvuun. Viimein seitsemän vuoden kasvun jälkeen puut alkavat olla pihallamme hyvänkokoisia. Ilokseni huomasin myös, että perheomenapuuhun näyttää tulevan tänä vuonna paljon kukkia! Samoilla tohinoilla kävin naapurissakin napsimakeikalla. Ensi viikonlopulle on muutama keikka lisää varattuna.

Kauniissa säässä oli hyvä lopettaa piinaviikko pihalla touhuten. Krookukset puskivat esiin, tulppaanit nousivat kilvan voikukan versojen kanssa, ja ipana kyseli että joko näkyy myyränpyllyjä (raparperinnousemus). Takaterassille toin helmililjoja narsissien kaveriksi kanervanrankojen tilalle, ja muutenkin vähän laittelin näkymää nätimmäksi. Vanhasta ruostuneesta kirppisvaa'asta tuli hyvä pesätaso. Insinööri ei huomannut sitä, sillä hämäsin romunvihaajaa uudella istutuspöydällä. Mä oon niin ovela!