Pesänrakennuspääsiäinen

Tänä vuonna alkoi pääsiäisloma jo kiirastorstaina. Ihan mahtavaa! Keskiviikkona niipastiin töitten jälkeen heti mökille. Jos edellisessä postauksessa valittelin takatalvea, niin Pohjanmaalla oli vielä ihan talvi. Jäällä oli tosi vähän lunta, joten siellä oli hyvä ulkoilla ja varsinkin pelata jalkapalloa. Valoisuus hämäsi vuorokaudenaikoja niin, että rytmit menivät iloisesti viidessä päivässä sekaisin. Tämä kuva on otettu iltayhdeksältä, ja sauna on vasta lämpiämässä. Paluu arkeen oli tiistaiaamuna musertava.

Myöhäinen pääsiäinen ja valon määrä söivät vähän kokkojen vaikuttavuutta, mutta kolmella kokolla (okei, oma oli pelkkä nakkikokko) pääsiäislauantaina käytiin tuttuja tapaamassa.

Rantakoivu oli tiputellut sopivasti oksia hangelle, joten ne oli pakko kietaista (hah, kolme tuntia ja veriset sormenpäät) kahdeksi risupesäksi pääsiäisen kunniaksi. Natiainen vastasi pesien sisustuspuolesta ja nimikkomunista. Jos joku verestää kerran vuoteen mämmimuistojaan, niin minä järkytyn Mignonista. Puistattaa överit vieläkin, vaikka kesken luovutin. Hrrrrr!

Pesänrakennusvietti oli talven aikana iskenyt pappaankin, varsinaiseksi pönttömaakariksi oli ryhtynyt. Lapasesta lähteminen on selvästi periytyvä ominaisuus. Ovat muuten kuulemma myynnissä, jos joku kiinnostui.

Perittyä on myös kiinnostus kaikkeen vanhaan. Lauantaina pyörähdettiin tutulla kirppiksellä, jossa meitä oli jo odotettu. Ensi kesänä tulee hyvänkokoinen betonipallo parin euron lasikuuppaan. Kirppisukko ei niistä enempää minulta pyydä, kun voivottelee minun aina särkevän lasit kuitenkin akkojen betonitouhuissa. 

Onnekseni löysin vielä nätin pienen kirnun, joka passasi kotona pianonlokoseen. Insinööri ei ollut samoilla linjoilla, vaan piti hampaiden välistä monologin toisten romuista ja kirnuamiskokemuksen tai edes -näkemisen puutteestaan. Totesin, että nyt on kirnu millä kokeilla. Minä tarjoan kermat. 

Mitään en maininnut siitä, että olin varannut serkkupojan antiikkiliikkeestä jauhokauhan, kattiloita, leipälapion ja jonkun nätin härpäkkeen, jonka käyttötarkoitus on vielä hämärä. Ja että loppuviikoksi olin sopinut jaloilla seisovan helmitaulun kaupoista. Katsotaan, huomaako...